Historia
Hudsonin kasvamisesta
Ollaan huomattu, että välillä päiväkirjan sivuille löytää joku tiensä kun haetaan pennun kasvamisesta tietoa, niin päätettiin tehdä oma sivu Hudsonin pentuajasta ja nuoruudesta. Blogista löytyy toki myös tarinaa kunhan jaksaa selailla, mutta ajateltiin koostaa tähän nopeammin luettava versio.
Oikealla Hudson 6 viikkoisena, vajaa pari viikkoa ennen kuin haettiin herra kotiin. Tällöin ei vielä tiedetty mikä Ferdinan O-pennuista tulee meille, mutta otettiin kaikista pikkupartanaamoista poseerauskuvat, kun käytiin pentuja katsomassa. Etukäteen vitsailtiin, että jos meille tulee pennuista Overpower niin sen nimeksi annetaan Devil, tämä olisikin ehkä nimenä sopinut meidän ukolle Hudsonia paremmin :)
Hudson vaikutti jo hakumatkalla aika persoonalta, kun autossa ei suostuttu millään olemaan Epun sylissä matkan aikana vaan mielummin istuttiin pelkääjän puolen jalkatilassa melkein koko matkan ajan. Eikä kotimatkalla kuulunut pihaustakaan koko ukosta. Illalla tutustuttiin uuteen kotiin aikamoisen reippaalla otteella ja yölläkään ei itkeskelty. Hudsonista ei muutenkaan missään vaiheessa näkynyt juuri arastelua tai ikävöintiä. Tässä kohtaa olisi voinut jo vähän kellot soida, ettei kyseessä ole pehmein mahdollinen canis familiaris.
Alkupäivinä herraa ja herran naskalikalustoa yritettiin parhaamme mukaan pitää erossa sohvista ja kaikesta muustakin mitä piti hampailla kokeilla. Esimerkiksi myöhemmin Hudsonin nuoruusaikana suosikkipaikkana ollut säkkituoli piti laittaa pentuajaksi jäähylle. Oltiinhan me tiedetty, että nakusterit ovat aika kovia koiria, mutta silti välillä ihmeteltiin herran kovuutta, itsepäisyyttä ja uskomatonta sinnikkyyttä.
Noin 11 viikon iässä käytiin koirakouluttaja Kirsi Aallon luona katsastamassa millaisen analyysin ukko saa ja Kirsi totesikin että Hudson on kovin snautseri mitä on hänen luonaan koskaan käynyt. Jälkikäteen voi kyllä hyvillä mielin sanoa, että ammattikouluttajan luona käyminen oli varmaan fiksuimpia tekoja mitä pentuaikana tehtiin ja kaikki neuvot tulivat todella tarpeeseen.
Vaikka kaikenlaisia kirjoja oltiin jo luettu ja kokemusta koiristakin löytyi yli 20v ajalta, niin emme varmasti olisi olleet yhtä johdonmukaisia ja jämäköitä jätkän kanssa ellei meille olisi painotettu, että tämän yksilön kanssa kannattaa olla tarkkana ettei Hudsonista kasva todellista ongelmakoiraa. Oikein kasvatettuna herra on loistava harrastuskoira; itsenäinen ja erittäin voimakkaat alkukantaiset vaistot omaava snautseri. Kasvattaja Heliltä on saatu tukea ja hyviä neuvoja Hudsonin kasvatukseen. On kiva tietää, että on sellainen kasvattaja kenelle voi soittaa tai meilata aina tarvittaessa.
Hudson on ollut todella varhaiskypsä tapaus, ensimmäisen kerran jalkaa nostettiin noin 12 viikkoisena. Lisäksi ihan pentuna ukon kanssa liikkuessa tuli kommentteja meidän suursnautserista :) Mittailtiin herran kasvua alusta lähtien viikoittain ja ollaan kirjailtu lukemat ylös historiankirjoja varten, alla tuloksista hieman kasvukäyrää. Kuvassa Hudson noin 4 kk. Loppujen lopuksi ukko kasvoikin nopeasti lopullisiin mittoihinsa, mutta ei herrasta todellakaan mitään suursnautseria tullut - vaan itse asiassa rotumääritelmän kokoinen kaveri. Yksivuotiaana Hudsonin korkeus oli 49cm ja painoa hieman alle 19 kg ja nyt hieman vajaa 2-vuotiaana Hudson on täsmälleen samoissa mitoissa. Hudson on aina ollut hyvin jäntevä ja omannut pennusta saakka erittäin hyvän motoriikan ja Hurja onkin pennusta saakka ollut erittäin ketterä.
Rokotuskäynneillä saatujen lääkärikommenttien mukaan Hudson on ollut hyvässä lihassa, muttei kuitenkaan liiaksi asti. Ruoka maistui äijälle hyvin koko pentuajan, eikä sitä tarvinnut tuputtaa. Pentuajan jälkeen Hudson on ollut aika huono syömään ja aina ukko on ollut tosi nirso. Hudson saattaa hyvinkin jättää joka kolmannen tai neljännen aterian kokonaan syömättä varsinkin jos ei ole ollut mitään aktiviteetteja. Selkeästikin Hudson syö elääkseen eikä yhtään ylimääräistä.
Hudsonin maitohampaista alakulmahampaat olivat vähän sitkeämpää sorttia ja ne piti käydä lääkärillä vedättämässä pois noin viiden kuukauden iässä. Samanikäisenä ukon korvat saivat ensikosketuksen teipin kanssa ja sen jälkeen ne on jouduttu teippaamaan uudestaan muutamaankin kertaan. Oikea korva on välillä edelleen aikamoisen lennokkaassa asennossa ja toisinaan ihan oikein, ilman teippauksia tuskin olisi toivoa että korvat olisivat edes suht normaalisti. Kaikki toimenpiteet ovat Hudsonille suhteellisen yhdentekeviä, niin korvien teippaus, kynsien leikkaus tai harjauksetkin. Tosin on näitä harjoiteltukin siinä määrin ihan pennusta lähtien.
Kovuusanalyysin jälkeen peruskasvatuksesta on tullut osa arkipäivää. Tuloksiakin on selkeästi tullut, mutta edelleen huomaa jos on tullut oltua hieman lepsumpi Hudsonia kohtaan niin mies alkaa kyllä koettelemaan johtajuutta. Yllä kuvassa puolivuotias Hudson ennen nyppimistä ja alla heti nyppimisen jälkeen.
Noin seitsemän kuukauden ikäisenä ukolta alkoi katoamaan pentumainen hösellys ja Hudson rauhoittui selkeästi ehkä kuukauden ajaksi. Murkkuikä starttasi siinä kahdeksan kuukauden tienoilla ja kärsivällisyyttä koeteltiin päivittäin aina n. 11 kuukauden ikään asti. Tänä aikana Hudson testasi kaikkia niitä asioita joita oli jo opittu ja osittain taantui pentumaisen hösellyksen tasolle :) Tosin välillä oli huumori kaukana, koska voimat alkoivat olemaan jo aikuisen snautserin tasoa. Noin vuoden täyttäneenä Hudson alkoi olla jo kotona hyvin rauhallinen ja kiltti, toinen uhmaiän aalto ajoittui noin puoleentoista ikävuoteen, mutta oli selkeästi lyhyempi ja helpompi kuin ensimmäinen. Nyt melkein 2-vuotiaana Hudson on aivan mahtava ja ihana koira. Vaikeaakin vaikeammasta pennusta kasvoi aivan mahtavan luonteen omaava koira, tosin kyllä sen eteen töitä on tehtykin ja se työ jatkuu koko Hudsonin loppuelämän ajan.
Ulkomuodollisesti mies on alkanut keräämään lihasmassaa ja alkaa näyttämään koko ajan enemmän aikuiselta snautserilta. Hudson on ulkomuodollisesti hyvin elegantti ja ryhdikäs snautseri.
Tässä jutussa olevissa kuvissa Hudson on alle vuotias penikka, uudempia löytyy muualta sivustolta. Todennäköisesti ei päivitetä tätä kasvamissivua enää juurikaan, päiväkirjasta siis tuoreampia kuulumisia.
Eveliina & Pekka / 27.12.2009
Bostonin kasvamisesta
Kun Hudsonista aikanaan tehtiin tälläinen katsaus niin pitäähän nuoremmallakin laumanjäsenellä olla omansa. Kuten jo sanottua toisaalla niin blogista löytyy enemmän tarinaa, mutta se ei ehkä ole loogisesti luettavissa ja selaaminen vienee aika paljon aikaa.
Ensimmäistä kertaa käytiin katsomassa P-pentuja 3 viikkoa vanhoina ja varmaan vielä 3 kertaa ennen kuin Boston tuli kotiin 7- viikkoisena pallerona. Vielä Hudsonin pentuaika tuoreessa muistissa oltiin juteltu, että kunhan mukaan ei tule ihan samanlaista riiviötä –pitkällä tähtäimellä kaksi isoa egoa saattaisi aiheuttaa lieviä haasteita. Boston itki onneksi heti hakumatkalla kun startattiin auto, ihanaa normaali koiranpentu! Koko kotimatkan Piina huusi ja vinkui kuin hinaaja. Illalla tutustuttiin uuteen kotiin ja ennen kaikkea uuteen isoveikkaan Hudsoniin kuitenkin aikamoisen reippaalla otteella ja yölläkään ei sitten enää itkeskelty. Boston leimaantui heti pennusta saakka todella voimakkaasti Hudsoniin ja on edelleen kova poika vinkumaan Hudsonin perään.
Boston on meidän perheen tv-addikti, melkein aina televisiosta löytyy snautserin alulle katsottavaa, pentuna sai olla katsomassa perään kun Piina meinasi mennä telkkaa päin innoissaan kun sitä katsoessaan huomasti koiran tai jotain muuta kiinnostavaa. Vielä nykyäänkin Boston saattaa tuijottaa pitkät ajat telkkaria varsinkin jos sieltä tulee joku eläinohjelma. Toisin kun Hudsonia Bostonin naskaleita ei ole tarvinnut pitää lainkaan erossa sohvista tai mistäkään muusta, Boston käytti pentuna ainoastaan hampaitaan Hudsoniin eikä meille kummallekaan tullut yhtä ainuttakaan vekkiä. Pikku herra oli heti pennusta hyvin rohkea ja sinnikäs ja uskalsi heti haastaa Hudsonin leikkiin. Vaikka varmasti vanhemman k oiran läsnäolo helpotti osittain meidän roolia niin siltikin meille suurin hämmennys oli se, että snautserin pentu voi olla näin helppo tapaus!
Noin 12 viikon iässä käytiin koirakouluttaja Kirsi Aallon luona katsastamassa millaisen analyysin ukko saa, niin kuin jo aiemmin Hudsonin kanssa. Kirsi totesikin että Boston on loistava pentu ja hyvä kaveriksi Hudsonille. Kovuutta löytyy kyllä, mutta ei samalla tavalla kuin Hudsonista ja dominanssia ei jätkässä ole nimeksikään. Taistelutahtoa Bostonilta löytyy hyvin ja repimisleikit onkin Bostonin ehdottomia suosikkeja. Oli hyvä käydä taas kurinpalautuksella omistajienkin ja saada vinkkejä kahden snakusterin kanssa elämiseen.
Boston on aikuistunut hyvin hitaasti ja on edelleen 11-kuukautisena hyvinkin pentumainen käytökseltään. Jalkaa pieni herra nosti eka n kerran noin neljäkuisena ja säännöllisesti Boston nosti jalkaa vasta 7-8-kuukautisena. Mittailtiin myös tämän herran kasvua alusta lähtien viikoittain ja ollaan kirjailtu lukemat ylös historiankirjoja varten, alla tuloksista hieman kasvukäyrää. Loppujen lopuksi Boston kasvoi aika samaa vauhtia kuin Hudson, mutta painoa partanaama II on ollut melkein koko ajan hieman enemmän ja nyt 11-kuukautisena Boston on 21,8kg ja säkä 50cm eli isompi kuin Hudson. Boston on ollut pennusta saakka aika kömpelö ja on sitä vieläkin verrattuna motoriikkataituri Hudsoniin.
Ulkomuodollisesti Boston on ollut aika jässikkä ihan pennusta saakkatodella vahva ja urosmainen uros! Koska ukkelilla on niin mahtavat raamit jo tässä iässä se tarkoittaa myös sitä, että Piina on aika höllyvä eli löysä vielä varsinkin liikkeessä. Boston on vielä kropaltaankin aika pentumainen vaikka onkin todella vahva- mutta odotellaan innolla kun jässikk ä saa kunnon lihakset ja kiinteytyy niin minkälainen adonis poitsusta mahtaa tullakaan. Boston on jätkämäinen vankka komea nuori uros, jolla on komean pitkä askel liikkeessä, tosin liikkuessaankin vielä Boston osoittaa pentumaisuutensa.
Rokotuskäynneillä saatujen lääkärikommenttien mukaan Bostonkin on ollut sopivassa lihassa koko ajan. Ruoka maistui äijälle hyvin aina ja Bostonilla onkin ollut aina nälkä silloin kuin ruokaa on tarjolla! Bostonin bravuureja onkin mennä aina keittiöön makamaan ruoka-alustalleen odottamaan sapuskaansa ;) Ja heti syötyäänkin ilme näyttää siltä, että missä se ruoka oikein viipyy kun pienellä snautserilla on aivan hirveä nälkä.
Pentuna Bostonin alakulmahammas katkesi ilmeisesti Hudsonin kanssa riehuessaan joten se käytiin sitten lääkärin käsittelyssä poistamassa. Jätkän korville ei ole tarvinnut tehdä mitään, sen verran suurta sorttia ovat ja läpyskät lepäävät oikeassa asennossa. Vaikka Hudsoniin verrattuna Bostonin kanssa onkin ollut kaikki paljon helpompaa, niin siltikin jossain asioissa Bostonkin osaa olla piinaava. Siistimistouhuissa Boston ei meinaa millään jaksaa olla pöydällä vaan lötköttää pöydällä milloin missäkin asennossa. Varsinaisesti Boston ei vänkää vastaan vaan lönöttää mahdollisimman hankalasti tai sitten selkeästi kärsivällisyys pöydällä olemiseen on vaan loppu.
Ehkä tosiaan herran huolettomasta ja hölmöstä elämänasenteesta sekä lauman arvojärjestyksestä johtuen, Boston ei ole käytökseltään yhtään niin aikuinen kun Hudson vastaavassa iässä. Boston on kaikessa huolettomuudessaan todella onnellisen oloinen ja iloinen snautserin alku, jonka elämä on helppoa ja Bostonin asenne elämään onkin sopivasti, että kyllä sitä kerkeää hitaasti kiiruhtamallakin;) Kaikesta touhuamisesta paistaa edelleenkin pentumaisuus läpi ja saahan sitä toki ollakin kun ikääkään ei ole vuottakaan. Hudson on Bostonin elämän esimalli ja vanhemman nausterin tekemisiä matkitaan jatkuvasti. Jos Hudsonilla on joku lelu niin se on tietysti maailman paras lelu joka olisi pakko saada – toisinpäin Hudson ei monestikaan jaksa välittää mitä piina touhuaa yksinään. Toisaalta taas Boston on hyvin laiska ja välillä kun Hudsonilla virtaa riittää niin nuorempaa kaveria on pakko käydä agitoimassa mukaan kähjäämiseen tökkimällä sitä kuonolla tai heittelemällä lelua ihan nenän edessä. Repimis- tai taisteluleikeissä Hudson vaan tuuppaa jäämään alakynteen, kun Boston selkeästi raskaampana riepottaa menemään pitkin olohuonetta tai eteistä. Noh, itsehän on opettanut Bostonin leikkimään kyseisellä tavalla :)
Ilmeisestikin tällähetkellä on käynnissä jonkinlainen murkkuikä, koska välillä mikään sana ei ole tuntunut tehoavan ja esimerkiksi ulkona on pitänyt päästä uhoamaan vähän kaikelle. Tosin kovin hankalaa Bostonin kanssa ei ole ollut missään vaiheessa, mitään varsinaisesti kiellettyä jätkä ei ole missään vaiheessa tehnyt vaan enemmänkin ollut uppiniskainen ja tottelematon. Hölmö juntti ehkä kuvaa parhaiten luonnetta. Tässä ihan loppuvuoden kynnyksellä on ollut merkkejä, että Bostonin kevyt uhma on alkanut hellittämään mutta parempi ettei vielä kirjoiteta mitään varmaksi.
Kaiken kaikkiaan Boston on varmaan maailman kiltein snautseri, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Boston on myös hyvin mukavuudenhaluinen ja jopa laiskanpulskea sanutseri, joka rakastaa maata selällään leikkiessäänkin ja leikin loputtua alkaa kuulumaan hurja krohina kun nuori huoleton snautserin alku kuorsaa seläällään kaukana suuren maailman murheista. Boston on todella helppo pentu ollut ja siitä on kasvamassa mukavan helppo snautserin alku.
Bostonin kasvamista päivitetään vielä jossain vaiheessa, kunhan kakara lopultakin aikuistuu.
Eveliina & Pekka / 26.12.2009
