Bostonille neljäs valiotitteli viikon sisällä!

Kirjoitellaan nopsasti tästä Tallinnan lautalta. Oli vähän erilainen juhannus tällä kertaa. Oltiin Luigessa Eestissä kansallisessa näyttelyssä. Bostonin tulos oli AVO ERI1 PU2 SERT ja Viron muotovalio! Poika täytti eilen 2v 5kk ja nappasi neljännen valiotittelin viikon sisään.

EDIT: Loput lisätty, kun päästiin illasta kotiin asti.

Ihanaa olla kotona! Rankka reissu taasen takana, vaikkakin hyvin onnistunut sellainen. Viime viikko oli kiireinen (tässä tiivistettynä viikon tapahtumat), maanantaina kun tultiin kotiin Oulusta, ajettiin suoraan Järvenpäähän jossa Pekalla oli molempien koirien kanssa agitreenit. Tiistaina suunnattiin kasvattaja Helin luokse siistimään Bostista ja hieman juhlistettiin Bostonin hienoa menestystä, sekä suunniteltiin kesän näyttelyreissuja. Keskiviikkona Pekalla oli taas molempien koirien kanssa agitreenit ja torstaina Boston kävi rokotuksissa ja pakkailtiin tavaroita Eestin reissua varten.

Perjantaina nukuttiin aamulla kohtuu pitkään, sitten koirien kanssa lenkille, aamusta vielä hieman siistin Bostonia ja pakattiin loppuja tavaroita reissua varten. Neljän maissa sitten suunnattiin Tallinnan lautalle ja oltiinkin ekaa kertaa SuperStarilla, joka oli huomattavasti parempi laiva kun Star, jolla ollaan matkattu kaikilla aikaisemmilla kerroilla Viron näyttelykeikoille. Löydettiinkin keulasta hyvät paikat sohvalta ja meitä molempia väsytti ihan armottomasti, joten eikun reput päänalle ja unta kupoliin ja kello soimaan ;) Vedettiinkin siinä sitten sellaiset reilun tunnin unet, menee se matka niinkin rattoisasti. Herättiin vasta puoli tuntia ennen kun laiva tuli satamaan ja sinä aikana käytiin äkkiä shopittamassa hieman pakkeleita, jerkyä ja pähkinöitä. Sitten autolle, Boston veteli sikeitä kun tultiin autolle ja Hudson tapansa mukaan oli kärsinyt matkajännityksestä ja läähätti kuten aina laivamatkoilla. Lautalla oli vähän porukkaa, joten päästiin nopsaan pois ja suunnattiin jo tutuksi tulleelle hotellille. Sitten kamat hotlaan ja Sikupilliin iltapala ostoksille, sekä ostamaan vissyä ja limua seuraavaksi päiväksi. Kun päästiin hotellille, niin Pekka vei ostokset sisään ensin ja sitten lähdettiin käyttämään koiria.

Kun päästiin huoneeseen, niin ruokittiin koirat, jonka jälkeen ne molemmat painuivat sängyn alle nukkumaan, eikä niitä juuri ennen aamua näkynyt. Mekin mentiin nukkumaan tosi aikaisin ja saatiinkin nukuttua tosi hyvin ja pitkään. Yöllä oli satanut ja koko lauantaiksi oli luvattu kaatosadetta, mutta aamulla ei satanut ja päivä näytti valkenevan. Koirien kanssa ulos ja sitten valmistautumaan näyttelyyn lähtöön Luigeen. Missään ei ollut näyttelypaikan osoitetta, sen enempää kuin paikkaa, ainoastaan, että näyttely on Luigessa. Eikun Luige naviin ja ajelemaan, matkaa oli sellainen parikymmentä minuuttia Tallinnasta, ja ihan sattumalta löydettiin näyttelypaikka, sinne ei ollut yhden ainoata opastetta, aika reilu meininki tuolla Virossa. Näyttelypaikka oli ilmeisesti vanha maatila, jossa oli aika eksoottiset vessat ja haju oli jotain sanoinkuvaamatonta. Ilma oli ihan kiva kun päästiin paikalle ja teltta saatiin helposti paikoilleen kehän laidalle ja sitten vaan seuraamaan kehää. Tuomarina oli Dina Korna Virosta, joka näytti jakavan pääsääntöisesti eriä ja jonkun verran eh:ta. Snautsereita oli ilmoitettu paikalle viisi kappaletta, kyseessä oli kuitenkin vain kansallinen näyttely. Boston oli vuorossa viimeisenä ja paras uros kilpailuluokassa sijoituttiin toiseksi, tuomari tuli vielä perustelemaan, että miksi. Tällä kertaa Bostiksesta löytyi vikoja, kuten se, että karvan tulisi olla sillä pidempää ;) Tämä lienee kuitenkin enemmän omistajan vika kuin koiran, mutta tulihan siitäkin maininta nyt arvosteluun.. Tuomari ei katsonut itse koiran hampaita, kuin ainoastaan pienemmiltä koirilta, mutta mm. Rottweilerien ja snautserien omistajien piti itse näyttää koiran hampaat, mä en ole tottunut tekemään niin, vaan tähän saakka meillä on aina tuomari ne katsonut. Mutta siis lopputuloksena Bostiksen tittelirivi komistui Viron muotovalion verran, mikä meillä oli tietenkin haaveissa reissun osalta. Pojan tittelit on kyllä tulleet pikavauhtia, nyt neljä valionarvoa viikon sisään ja kyllähän se omistajan suun saa hymyyn ja pään pyörälle kun eilen 2v5kk täyttäneen pikkujätkän tittelit on INT & FI & SE & EE MVA!!

Ennen paluumatkaa käytiin hieman shopittamassa Ülemistessä ja Virukeskuksessa kahvilla, laivamatka ei mennyt ihan niin nopeasti kun Viroon päin, kun valitettavasti ei päästy päikkäreille ;) Koirat sai kotiin tulon jälkeen ruuat, jonka jälkeen ne leikkivät hetken keskenään ja sitten molemmat suuntasivat unten maille. Kyllä meillä on taas kaksi raatoa lattialla. Ai niin ja ostettiinhan me aika monta pulloa skumppaa syksyllä järkättäviin valiokahveihin. Ennen sitä ei kerkee, on niin monta näyttelyviikonloppua tässä edessä, että menee varmaan syys-lokakuulle niiden Bostiksen valiokahvien järkkääminen. Olen ilmoittanut Bostonin ensi viikonlopuksi Juvan kansalliseen, mutta eipä taideta jaksaa lähteä sinne, kun ois vähän muutakin puuhaa. Sikäli kyllä harmittaa, että siellä olisi vain ja ainoastaan 3 snautseria ilmoitettu kansalliseen näyttelyyn, mutta nyt kun on tuo Suomen valiotitteli kanssa pulkassa, niin isäntäkin pääsee välillä Hurjan kanssa agikisoihin ;)

Uusia koitoksia suunnitellessa ja odotellessa, monta mukavaa näyttelyreissua on kesälle ja syksyllekin tiedossa ainakin hyvän seuran puolesta, menestyksestä kun ei koskaan tiedä. Mä kun olen niin taikauskoinen, niin en hirveästi viitsi huudella minne ollaan menossa ja milloin ja kun nyt on tullut tätä makeaa ihan mahan täydeltä, niin ei oikein uskalla mitään enää tältä kesältä haaveilla, toivoa voi tietenkin ;)

KIITOKSET KAIKILLE BOSTONIN MENESTYKSESTÄ ONNITELLEILLE JA HENGESSÄ MUKANA ELÄNEILLE!

Superviikonloppu!!

Kirjoittelen nyt tätä täältä hotellista Oulusta käsin. Viikonloppu on mennyt aika pitkälti autossa ja koiranättelyissä. Perjantaina kurvattiin maantielle jo kolmen maissa ja suunnaksi otettiin Siilinjärvi ja jo tuttu hotelli Sandels, jonka mökissä bunkattiin viime vuonna Sawo-show:n aikaan. Mökki ei ole koolla (eikä myöskään yksityisyydellä pilattu) mutta mukava ja kätevä koirien kanssa. Perjantaina oltiin perillä möksällä joskus  kasin maissa ja Pekka ehti vielä hyvässä säässä grillailla pihalla. Seinänaapurina meillä oli kaksi Maine Coon kollia omistajineen, hekin matkalla näyttelyyn, tosin kissa sellaiseen ;) Illan aikana tuli sitten perehdyttyä kissanäyttelyiden kulkuun, arvosteluun ja titteleihin ;) 

Aamulla sitten suunnattiin vähän matkan päähän Lapinlahdelle ryhmänäyttelyyn, jossa tuomarina oli Paavo Mattila ja johon oli ilmoitettu 8 kpl p&s snautsereita. Oltiin taas hyvissä ajoin paikalla, kuis muuten mun luonteella. Mulla kun on aina vatsa nurinpäin näytelmissä ja hyvä, että en pureskele kynsiäni ;) Ehdin jonkun aikaa katsella arvostelua ja aikalailla paljon näkyi keltaisiakin nauhoja tulevan. Me oltiin ekana tulessa ja Boston esiintyi hyvin, liikkui hyvällä draivilla ja jaksoi poseeratakin ihan jees. Lopputuloksena oli sitten kaiken kaikkiaan AVO ERI1 SA PU1 ROP SERT JA FI MVA!! Sertti oli tietenkin toiveissa ja samalle tuomarille olin ilmoittanut Bostonin jo keväällä, mutta silloin ei valitettavasti päästy osallistumaan. Arvostelu oli hyvä, lisään sen kotoa käsin tuonne näyttelyt –sivulle huomenillalla kunhan päästään kotiin. 

Lapinlahdella oli tosi hieno päivä ja sateesta ei ollut tietoakaan, kunnes kehien päätyttyä alkoi vettä ropista. Ryhmään ei voitu jäädä, koska meillä oli aikamoinen matka taitettavana tämän päivän koitoksia varten. Lähdettiinkin sitten heti snautserikehän jälkeen ajelemaan Jällivaaraan kansainväliseen näyttelyyn, jonne oli matkaa yli 600 kilometriä ja ajoaikakin 7,5 tuntia navin mukaan ilman stoppeja. Keli vaihteli aikalailla matkan varrella sateesta aurinkoon ja perillä Jällivaarassa oltiin joskus seiskan maissa, ei kun kamat hotelliin ja koirat pihalle ja sitten sisälle ja unta palloon tai näin ainakin oli tarkoitus. Hurjalla oli muuta mielessä, turistin rooli on aktiivisella snautserille hieman vaikeaa ja Hudson päättikin toimittaa koko yön yövartijan roolia hotellissa (mitään korvausta tästä ei kyllä jostain kumman syystä saatu ja Hudsonkin sai pelkkiä tiukkoja käskyjä leipäläven sulkemikseksi lähinnä Pekalta). Isännältä meinasi mennä useamman tunnin ajomatkan ja muutaman epätoivoisesti nukkumista yritety tunnin jälkeen hermo. Boston oli niin naula otsassa, että se veteli sikeitä sängyn alla (se tarttee aina kunnon kauneusunet, että jaksaa uunoilla kehässä ;)) ja tyytyi ainoastaan hiljaa murisemalla säestämään Hudsonin vartiointia, kunnes aamuyöstä jo molemmat availivat äänijänteitään ja me sängyn pohjalta jylistiin käskyjä kuuroille korville. Aamulla olikin sitten ennen näyttelyynmenoa etsittävä Jällivaarasta paikka josta saa lattea, että sai silmät auki. Näyttelypaikalla oltiinkin sitten jo hyvissä ajoin ennen kasia, myös muita suomalaisia oli paikalle jo kerinnyt. 

Sitten telttaa pystyyn ja luetteloa ostamaan, hyvä, etten perseelleni lentänyt kun se avasin. Suomesta oli useampiakin huippukoiria paikalla (12:sta ilmoitetusta 10 oli suomesta ja uroksia oli 7kpl) ja ehdin jo ajatella, että päästään kotimatkalle hyvinkin ajoissa. Sää vaihteli ihan hirveesti ja onneksi juuri ennen kehään menoa hetkeksi sade taukosi. Me oltiin taas ekana tulessa ja tuomarina oli Miroslaw Sidar Slovenista. Tuomari oli tarkka siitä miten koiraa tuli esittää ja mä sainkin noottia siitä, että en saa seisottaa koiraa namin kanssa enkä juosta liian lujaa kun Boston laukkasi. Lisäksi Ruotsissa ekaa kertaa näyttelyssä ikinä olevana olin ihan pihalla, että siellä ei saa nauhoja vaan kehäsihteeri näyttää vaan sellaista plakaattia, mitä koira on saanut. Saatiin alkuun ERI ja sitten kilpailuluokassa oltiin ykkösiä ja saatiin SA, olin ihan ällikällä lyöty! Paras uros luokassa sitten tuli se todellinen pommi, eli kaikesta mun surkeestä handlaamisesta huolimatta koira oli hyvä ja tuomarin mielestä ”perfect” niinkuin hän itse ilmaisi. Ja me oltiin PU1! Bostonin tulos oli siis sateisessa säässä niin aurinkoinen kun olla voi ja omistajakin ihan sekosi onnesta, eli AVO ERI1 SA PU1 ROP SERT CACIB SE MVA JA KANSAINVÄLINEN MUOTOVALIO!!! Siis ihan uskomatonta, että siitä tuli C.I.B 2v4kk iässä ja ekassa mahdollisessa ulkomaannäyttelyssä, sen lisäksi kolme valiotitteliä 24 tunnin aikana ei mene oikein vieläkään jakeluun. Siis mä oon ihan, että täh? Tapahtuiko tää oikeesti meille?

Haluan tietty kiittää Bostonin kasvattajaa Heliä siitä, että olen ylipäänsä saanut tuon ihanan ja upean koiran omakseni (tai omistaahan Pekka siitä puolet ;)) ja paljon tästä kunniasta menee kasvattajalle, joka on kannustanut käymään näyttelyissä ja aikaa ja vaivaa urannut aina tarpeen niin vaatiessa Bostonin siistimiseen ja ohjeistanut näyttelyilmoittautumisissa ja muutenkin ollut kaikella tavalla apuna ja tukena kaikessa mahdollisessa, eli siis kiitos Heli!

Viimeiseksi on pakko kiittää tuota ihanaa rakasta aviomiestäni Pekkaa, joka on aina jaksanut toimia kuskina ja kepoilla näyttelyissä vaikka tiedän, että se ei ole sun suosikki hommaa, ilman sitä Boston ei kuitenkaan olisi tänään C.I.B.  Kiitos mussu! Täähän meni ihan sika imeläksi, skipatkaa loppu jos alkaa jo ällöttää!

Kuvia Bostonista näyttelyissä ja arvostelut tulee huomenna kun päästään kotiin. Nyt öitä, koirat on jo ihan kanttuvei ja onnellisen väsyneitä, eikä omistajat jää kauaksi taakse.

EDIT Ma-ilta: Kotona ollaan taas ja kuvat lisätty tähän. Näyttelysivu päivitellään kun ehditään.

Ojangossa epiksissä

Tänään oli oman seuran epikset Ojangossa ja koska itsellä oli siellä duunivuoro niin samalla kertaa päätin ottaa pari lähtöä Hudsonin kanssa. Levannon Matti oli tehnyt episradaksi kevyen 27 esteen ja lähes 250m radanpätkän kuudella kontaktiesteellä. Ensimmäinen startti meni meiltä ihan puihin oikeastaan ensimmäiseltä kontaktilta lähtien ja kumuloitui sitten niin ettei oikein mikään sujunut radalla. Hudson ei nyt varasta kontakteja, mutta jää jumittamaan jokaiselle alastulolle oikein tahallaan. Kiero mies. Kakkosstartin päätin sitten palkata jokaiselle kontaktille ja hommahan pysyi sen takia paremmin kasassa vaikkakin namien lappaminen tekee toki hommasta helpompaa. Tässä kakkosstartti videolla.

Pieksämäen näyttely ja Maaningan agilitykisat

Koko viikonloppu oltiin reissussa ja eilenkin oli koko ilta menoa, niin ehdittiin päivittää blogia vasta tänään.

Perjantaina pakattiin kamppeet ja lauantaiaamuna seitsemän maissa suunnattiin auton keula kohti Pieksämäen kansallista näyttelyä. Päivä oli tosi upea, sää mitä upein ja mikäs sitä oli aamulla ajellessa Suomen suvessa. Koirien uusi autohäkki on ihan loistava ja pojat viihtyvät siinä paremmin kuin hyvin, nyt ilma kiertää kunnolla häkkiinkin, koska se ei ole niin tiivis kuin edellinen boksi oli ja pojilla on paremmat tilat maata siinä molempien. Myös muut uudet varusteet pääsivät koekäyttöön kesän ekalla näyttelyreissulla (ja mahtuvat nyt suurin osa auton perään, mikä on ihan mahtavaa!), joita onkin tästä eteenpäin käytännössä katsoen melkein joka viikonloppu syksyyn saakka ;) Autojääkaappi piti juomat ihanan viileinä ja vilvoittavina hellepäivänä ja koirien näyttelykärry, joka toimittaa sekä häkin, että trimmipöydän virkaa oli superhyvä käytössä. Siinäkin on sama homma, että se on tarpeeksi iso kahdelle urokselle ja lisäksi ilma kiertää siinä paremmin kuin vanhassa kevythäkissä. Uusi teltta pääsi myös koeajoon, ja sekin todettiin tarpeelliseksi hellekelillä, ihana oli välillä istua teltan varjossa kun aurinko porotti ihan täydeltä taivaalta. Voishan noita varusteita vielä hieman hifistellä, mutta liekö se tarpeen. Katsotaan nyt mitä sitä vielä keksii ;)

Mutta mitä sitten itse näyttelyyn tulee, niin tuomarina oli Keijo Alen. Päivä venyi aika pitkäksi, olin laskeskellut, että meidän arvostelu ois alkanut puolitoista tuntia aiemmin kun se lopulta alkoi. Olin ehtinyt seurata aika pitkään pinserien ja käppänien arvostelua ja aika paljon EH:ta jaettiin ja SA:kin oli aikalailla kortilla. Bostonin tulos oli helteisessä säässä melkein 10 kuukauden näyttelytauon jälkeen AVO ERI2 SA PU3 VARA-SERT, taidan kommentoida ainoastaan sen verran, että oman koirani kehäkäytökseen ja esiintymiseen olen tyytyväinen. Boston oli niin kuin mitään taukoa ei ois ollutkaan, suhtautui avoimesti tuomariin ja liikkui tosi hyvällä draivilla vaikka olikin tosi kuuma päivä. Arvostelu oli hyvä, se löytyy kokonaisuudessaan tuolta näyttelyt-sivuilta. Nyt ei muuta kuin uusia koitoksia ootellessa ;) Pekka kirjoittelee sitten tähän loppuun noi agilitykuulumiset, meillä kun oli aika koiramainen viikonloppu taas vaihteeksi.

Kun kerran oltiin näyttelyreissulla jo valmiiksi niin olin katsastanut sopivan kisan sunnuntaiksi lähiseuduilta. Olin siis ilmoittautunut Maaninkaan kahteen lähtöön KPSH:n järjestämiin kisoihin ja yövyttiin lähellä vuokratussa mökissä. Olen kyllä reilusti tyytyväisempi ratoihin, kuin mitä tuloksista voi päätellä. Ensimmäisestä radasta kymppi ja reilusti yliaikaa ja toisesta radasta pukkasi hylättyä. Molemmissa radoissa kontaktiesteet superhitaita, mutta tästä en ota yhtään stressiä. Pääasiana mulla on nyt ettei Hudson varasta kontakteilta, menkööt yliajalle kunhan kaveri pysyy ruodussa. Olen varma, että saan niihin nopeutta sitten aikanaan ja tärkeämpää nyt on ottaa alastulot. Loppuun pientä analysointia radoista ja kokemastani ahaa-elämyksestä :)

Molemmissa radoissa siis virheet ihan puhtaasti meikäläisen ohjausvirheitä. A-radan virheen syytä ei oikein näy videolta, mutta ennen muuria olevan hypyn ohjasin väärältä puolelta. Hudson sai huonon kulman muurille ja siitä sitten virhe. Kepeille tultaessa olin myöhässä sekä ohjasin vielä huonosti, joten sieltä kielto. Ja taas pitkät kurvit, mutta muutoin aika hyvää vauhtia. Alla siis video A-radasta.

B-radassa meidän hylätyn aiheutti jo mun aluksi pelkäämä puomilta seurannut pätkä. Puomilta tultiin hypylle, josta piti kääntyä tiukasti kepeille mutta sen lisäksi suoraan hypyn edessä oli putki houkuttemassa nausteria. Sain kuitenkin ihmeen kaupalla Hudsonin pysähtymään hypyn jälkeen, mutta itse jäin tästä hämmentyneenä seisomaan paikalleni enkä komentanut keppejä. En ohjannut ja käänsin kropan inasen kohti putkea niin sinnehän se sitten kuitenkin luikahti. Ohjaajan tyhmyydestä sakotetaan :) Keppien jälkeinen radan takaosassa suoritettava pätkä meni ihan ilman keskittymistä pipariksi, mutta sen jälkeen jaksoin loppupätkän ohjata about kunnolla. Kepeille kääntymisestä olen erityisen ylpeä ja siitä mä koinkin jonkinlaisten valaistumisen. Mun pitää vaan reteemmin ottaa tietyissä kohdissa sokkareilla, persjätöillä yms ja luottaa Hudsoniin, kyllä se suurimman osan hanskaa jos annan sille mahdollisuuden. Ja oma kroppa pitäis pitää liikkeessä koko ajan, koska jos mä pysähdyn niin herra Hudson alkaa helposti tekemään omaa rataansa. 

Kunhan hiljalleen edistytään niin olen tyytyväinen, on toi H sen verran haastavampi tapaus kuin Boston agiradalla. Bostonin suoraviivaiseen menoon radalla on mun paljon helpompi mukautua. Nähdään sit aikanaan että miltä ne kisat näyttää sen kanssa, mutta kaikki aikanaan.

Tapahtumia

Tuntuu kyllä, että päivittäin tulee jotain touhuttua Hudsonin ja Bostonin kanssa. Viime torstain kisojen jälkeen perjantaina taisi olla pitkästä aikaa koiravapaapäivä, käytiin vaan vuokraamassa leffa illaksi eikä taidettu tehdä yhtään mitään. Lauantaina olikin sitten heti aamusta agitreenit Ojangossa, mentiin sinne heti aamusta harjoittelemaan Mintun ja Ricon kanssa. Paria eri rataa treenailtiin, mutta sen verran kuumaa keliä alkoi pukkaamaan, että kaikista koirista oli kyllä paras puhti poissa parin ensimmäisen pätkän jälkeen.

Sunnuntaina käytiin Villähteellä siistimässä Bostonia tulevia näyttelykoitoksia varten. Koiran tuunaamisen lisäksi ollaan tehty välineostoksia kesää varten, mennyt ihan välineurheiluksi koko homma. Autoon on tulossa uusi koirahäkki, täytyy vaikka ottaa siitä kuva kun tossa ensi viikolla saadaan se asennettua. Toi kauniimpi sukupuoli hankki Aptus Showsta pyörillä kulkevan alumiinihäkin, pitäis helpottaa noita näyttelypäiviä huomattavasti, kun saa kaikki romppeet ja koirat kerralla roudattua paikalle. Sen lisäksi ollaan hankittu näyttelyteltta ja matkajääkaappi. Et alkaa olemaan kohta varusteet vimosen päälle :) Kuva taitaa olla sunnuntai-illalta, kun molemmat on ihan poikki siistimisreissun jäljiltä.

Mun agilitypuuhatkin on kärsineet tästä välinevillityksestä. Viikko sitten sain palautetta Emmiltä että hanki nyt herran jumala uudet kengät, kun noilla vanhoilla kuluneilla räpiköiminen näyttää niin avuttomalta. Onhan noita hienoja maastojuoksukenkiä myynnissä parissakin paikassa joita agilitykengän nimillä mainostetaan, mutta halusin olla erilainen persoona ja tilasin briteistä maahockey kengät. Eivät ihan eilisiin treeneihin ehtineet, mutta tulivat tänään postissa ja ilman oikeaa tuntumaa täytyy sanoa, että hyvältä vaikuttavat. Huomenna täytyy lykätä jalkaan ja kokeilla ensimmäistä kertaa tositoimissa.

Tänään kävin molempien koirien kanssa fyssarilla. Tamara Merenvalta-Keskisen luona ollaan käyty kyllä aikasemmin Hudsonin kanssa, mutta Bostonin visiitti hieronnassa oli ihan ensimmäinen. Hudsonilla toi takapää vetää herkästi jumiin ja sitähän se oli tälläkin kertaa. Pitäis useammin ja säännöllisesti käyttää sitä sopivan pitkäkestoisilla ravauslenkeillä niin jeesais ettei lihakset jumittais. Boston tuntuu olevan rento kuin keitetty makarooni, sillä ei oo jumissa mikään lihas. Hudsonilta jää hieronnan takia huomiset agit väliin, mutta Bostonin kanssa ei tartte himmailla treenejä. Loppuviikosta saatan käydä kyllä epiksissä molempien kanssa ottamassa vähän tuntumaa. Ja täytyy taas sanoa, että eihän mun lupaukset pitäneet taas yhtään - heti viime kisojen jälkeen menin ja ilmoittauduin seuraaviin. Et sellastakin taas tulossa, raporttia tulee sit taas kunhan kisat käyty.

Pitkä päivä Ojangossa

Tänään oli oman seuran järjestämät 1- ja 2-luokkien kisat Ojangossa ja heti aamusta suunnattiin sinne. Eppu oli mukana turistina ja ite olin duunissa ykkösluokkien aikana, koirat oli mukana aamusta lähtien joten niilläkin oli pitkä päivä mukana. Hudsonin kanssa olin ilmoittautunut kolmeen kakkosten rataan, yhteen hyppäriin ja kahteen agirataan.

Aloitettiin kakkosten hyppärillä joskus kahden aikaan iltapäivästä, joten molemmat koiruudet olivat nököttäneet odottamassa kuutisen tuntia aika lämpimissä olosuhteissa. Hyppärin alku oli kyllä aika surkeaa katsottavaa. Kahden hypyn jälkeen kaveria ei kiinnosta kepit yhtään vaan Hudson käy moikkaamassa Eppua radan laidalla. Kepitkit oli kuin hidastetusta elokuvasta, mutta sitten sen jälkeen rata meneekin ihan mukavasti loppuun. Lopputulos siis aika surullinen, mutta videosta näkee että osaa se sit mennä kun sitä huvittaa.

Kakkosradasta ei kerrottavaa, eikä videota. Parit esteet alkuun ihan kivasti, sitten puomi jossa alastulon Hudson ensin pysähtyy ennen alastulokontaktia, sitten kun komennat niin karkaa siitä ja rata lopetettiin sit siihen. Kolmas rata oli selkeästi vaikein radoista ja mä olin jo aika nuutunut lähes kymmenen tunnin päivästä mutta päätin etten lepsuile ohjauksissa. Kolmosradassa oli meille monta pahaa kohtaa sekä tiukkoja kurveja, mutta selvittiin sitten kuitenkin ilman ratavirheitä. Yliaikaa tuli, mutta sellasta se on, kun edelleen Hudson kurvailee noita niin pitkillä linjoilla noita kääntymisiä (sekä tänään tod hitaat kepit). Ei kuitenkaan karannut väärille esteille. Koirakkoja oli melkein kolmisenkymmentä ja kolmosradasta tuli virheettömiä suorituksia ainoastaan kolme, joten pitää siinä mielessä olla tyytyväinen. Rata alla.

En tiedä kauanko kehtaan pitää kisataukoa, mutta kyllä nyt on pääpaino oltava treeneillä että vois odottaa kisaradoiltakin sitten enemmän.

Yhteistyön puutetta

Tänään olin ilmoittautunut Parolaan kahteen agilityrataan. Ei paljon kerrottavaa näistä, mutta kun tullut tavaksi laittaa tänne kaikki kisakokemukset niin laitetaan nämäkin. Pitäisköhän kohta jo oppia ettei snautserin kanssa voi tehdä liian paljon putkeen, sillä nousee vaan kusi päähän ihan samointein. Hudson oli koko päivän ihan kiepeissä, ennen rataa kävellessä ei niin yhtään kuulolla ja yrittää vaan hösöttää kohti kaikkia muita koiria. Ja sama jatkui kisassa, ei minkäänlaista yhteistyötä. Ihan kauheeta menoa radalla, jos mentäis vaan suoraan niin mehän tehtäis hyviä aikoja. Oon nyt ilmoittautunut yksiin kisoihin, ne käydään ja sitten tauolle ja vaan treenailuita hetken aikaa. Pakko saada Hudson innostumaan MUN kanssa tekemisestä.

Tässä alla ensimmäinen rata, periaatteessa siis virheetön suoritus, mutta ihan perseestähän toi kokonaisuus on. A:n kontaktilta taas karkuun ja siitä suoraan eteenpäin ilman mitään mun komentoa, noh sattui nyt menemään esteet oikein. Sitten kepeille tulo ihan älytön, mulla pitäis olla varmaan joku sumutorvi että toi tajuais hiljentää. Suhinaa yritän mutta joko oon sen kanssa myöhässä tai ehkä se ei enää vaan tehoa. Voin sanoa suoraan että omasta mielestä oisin ansainnut noista kaarroista kiellon ja oikeastaan onneksi toi rata meni yliajalle, koska en mä tollasilla suorituksilla halua niitä nollia saada :) 

Tässä sitten toi kakkosrata, joka jäi sitten vähän lyhyemmäksi esitykseksi. Ennen lähtöä jo lämmittelyt ennusti tosi pahaa, herra kävi ihan ylikierroksilla. Lähdössä ei meinannut kuunnella mua yhtään, ei näy tosta videolta mutta kutsuin H:ta monta kertaa ja sitten se lähti ihan “vahingossa” kun läpsäytän kädellä jalkaani. Putken jälkeisen hypyn H kaartaa taas pitkällä linjalla ja A:lle meno ei ihan suju suunnitelmia mukaan. Kun tajuan että putkeenhan se suuntaa niin yritän vielä epätoivoisena tekona blokata putkea mun jalallani. Ei paljon jalat Hudsonia estele, kun putki on jo lukittuna. Hyvin Hudson seuraa meikäläistä, makaan maassa selälläni, jätkä kirmaa ihan villinä pitkin kenttää ja paskat välittää musta :) Mistä siis voisin ostaa pari kiloa yhteistyötä snautserin kanssa?

Kuten sanottua, seuraavaksi vielä yhdet kisat ja sitten operaatio Hudsonin motivointi ja innon keskittäminen oikeaan tekemiseen.

Stadi Games

Tänään olin ilmoittautunut Stadi Gamesiin joka järjestettiin tossa vierellä Purinan ulkokentällä. Tuomarina kisoihin oli tullut Sveitsiläinen Rolf Graber joka tuomaroi myös tänä vuonna MM-kilpailuissa. Rolfin käsialaa oli tänään hyppäri ja agilityradalla tuomarina Marja Lahikainen. Hyppäri oli mielenkiintoinen rata vaikkakin meille aivan tolkuttoman vaikea. Rata oli kyllä ilmeisen vaikea myös muillekin, koska yhtään nollaa ei radalta tullut ja radan voittaja oli todella hienosti mukana ollut snautseri Nada!

Mun on pakko keksiä joku juttu tohon, että saisin Hudsonin tajuamaan kääntymiset.  Ei tosta vaan tule nyt yhtään mitään, aivan järkyttäviä kaarroksia ja kierroksia, Hudson tekee varmaan kymmeniä metrejä pidempää rataa kun se kaartelee missä sattuu. Ja munilleenhan toi menee jo kakkosesteen jälkeen, kun pitäis kääntyä putkeen eikä mennä suoraan :) Tässä hyppärin rata kaikessa sohlauksessaan.

Kakkosrata olikin sitten reippaasti suoraviivaisempi, tosin siinäkin meillä kauheat kaarrokset. Kontaktit Hudson nyt otti hyvin, ehkä mulle on nyt tullut valheellinen tunne että osaan komentaakin ne oikein. Hudson varmaan palauttaa taas mut maan pinnalle joku kerta :) Mutta hylätyksikin tämä sitten meni, lähdin ilmeisesti kepeillä ohjaamaan seuraavaa estettä liian aikaisin ja Hudson jätti viimeisen kepin välistä ja sulahti putkeen. Joten tänään taas pari hylättyä. Noh sen verran on sanottava, että noi kaarrokset tekee jo meidän radoista niin hitaita, että ajat ois huonoja jokatapauksessa. Kotiläksyjä. Tässä siis toi agility-rata.

Paska säkä

Piti tänään mennä ASTin virallisiin kisoihin Puolarmetsään Hudsonin kanssa mutta ne jääkin väliin. Eilen illasta toi toinen toope rähähti Hudsonille ihan oudosta syystä ja samalla tikkasi hampaanreiän Hudsonille tohon alas kaulaan. Ei ollut sinänsä mikään tappelu ja ilmeisesti toi vekkikin tuli jollain tavalla vahingossa koska mitään kyräilyä ei sen jälkeen ollut ilmassa kummankaan puolelta. Sen verran kuitenkin osui, että verta tuli ja putsattiin haava. Koska toi on niin tuore eikä ole vielä kunnolla ehtinyt rupeutua niin en viitsi lähteä kisoihin. Ihan varmasti radalla juostessa se aukeaisi taas ja parempi nyt vaan olla tulehtumatta, koska sit jää enemmänkin kisoja väliin. Tällästä tää näköjään vaan on kahden koiran kanssa, harmittaa pirusti mutta minkä voi.

Jottei jäisi ihan vinkumiseksi koko postaus niin huomasin joku aika sitten, että Pätysen Jukan Koirakuvista löytyy musta ja Hudsonista pari hauskaa otosta. Laitan tähän noi kolme kuvaa loppuun, ehkä noita tulee vielä lisää kun tahkotaan lisää kilpailuita. Mietin vain itsekseni, että mistäköhän kohdasta toi Hudsonin kuva on otettu .. ettei olisi sellainen rata  jossa snautseri kirmaa agilityradalla ilman ohjaajaa :)

Agilitykatsaus

Jokseen kiire viikko ollut, mutta ei niin kiire etteikö ehtisi treenailemaan. Tässä taas siis jokaviikkoiset agilitykuulumiset :) Maanantaina treenattiin Emmin opissa ja alla olevat videot siltä keikalta. Jotkut asiat on aina vaan niin hemmetin vaikeita. Oon armottomasti jäljessä ohjauksissa ja sit toisaalta toistan tota mun täs-täs-täs mantraa aivan liikaa kun oikeasti pitäis kertoa koiralle mitä sen pitää tehdä. Videoissa samat setit molempien koirien kanssa..

Keskiviikkona olin HSKH:n Ojanko cupissa, otin Bostonin kanssa kaksi lähtöä mölleissä ja Hudsonin kanssa kaksi lähtöä kisaavissa. Molempiin olen tosi tyytyväinen vaikka virhepisteitä keräiltiinkin ihan urakalla. Näistä ei ole videota, kun hovikuvaaja ei tälläkertaa ollut mukana :) Bostonin kanssa mölliradalla oli tosi hyvä vauhti, mutta ohjaaja ei kyennyt näyttämään paria kohtaa tarpeeksi fiksusti niin otettiin kieltoja. Molemmissa radoissa Boston otti virheet myös muurilta, kun tiputti esteet alas. Korkeaa muuria ollaan treenattu liian vähän. 

Hudsonin kanssa olen myöskin tyytyväinen kisaavien lähtöihin vaikka rata olikin tosi helppo. Molemmista radoista 5 virhettä ja yliaikaa. Kummassakin radoissa virheet tuli ennen keppejä, kepit tuli vauhdikkaan osan jälkeen sellaisessa kulmassa ettei kyllä olla edes treenattu enkä osannut ohjata Hudsonia niille sujuvasti. Joten ei ihme yhtään että niissä otettiin virheet. Molemmilla radoilla kaikki kontaktit, yhteensä 6, meni todella hienosti - viivyttiin jokaisella kontaktilla monta sekuntia joten niistä lähinnä toi yliaika. Suurin kotiläksy edelleen Hudsonin kanssa tiukat käännökset. Ne meillä on tosi hankalia, mutta myönnetään etten ole niitä itsenäisesti ehtinyt nyt edes viilaamaan.