Siisti mies

Käytiin perjantai-illalla kasvattaja Helin luona siistimässä Bostista.  Bostonista tulikin siisti mies, kiitokset vielä tätäkin kautta Helille Piinan siistimisestä! Boston osaa kyllä flegmaattisella tavalla vastustella siistimistä, nostella tassuja ja nojailla, ne on sen bravuureja.  Kahviteltiin (juteltiin snautseriakin, kuis muuten) ja suunniteltiin kesän näyttelyreissuja niin kotimaan kun ulkomaankin. Otettiin Bostonista myös poseerauskuva, joissa herra on tosin vasta vajaan 2 viikon turkissa, kas tässä olkaatten hyvä. 

Kyllä snautserin pennut on hurmaavia, rapsuteltiin ihania R-narttupentuja ja Elsaa tietty.  Kotona oltiinkin tosi myöhään illalla. Lauantain tarinat Pekka kirjoittikin eilen. Tänään nukuttiin pitkään ja aamulenkillä vanhempi herrasmies innostui kehumaan meidän karvanaamoja komeiksi koiriksi ja tuli innoissaan Bostista rapsuttelemaan, Hudsonia ei ois voinut yhtään vähempää kiinnostaa. Boston heilutteli iloisesti vaan häntäänsä, kun herra tuli sitä rapsuttelemaan, kyllä huomaa, että jos tulee vaan rohkeasti ja varmoin ottein, niin koirat suhtautuu ihan eri lailla. 

Koko loppu päivä ollaan oikeestaan siivottu, Hudson on nukkunut sohvalla ja Boston kulkenut perässä katsomassa, että mitäs nyt oikein tapahtuu.  Ikkunatkin on pesty ja niissä ei vielä ole kovin montaa snautserin nenun kuvaa ;) Mutta kohta varmaan on, ulos kun on kiva tuijotella, katsella kurreja, rusakkoja,  koiria, sepelkyyhkyjä, vahtia ulkona kulkevia ihmisiä ja aina välillä tökkiä kirrsulla lasia ja haukkua.. Siis mitä eihän nää vahdi, Hudson itse asiassa vahtii tosi vähän, Bostis taas oikeastaan aina kun silmä välttää ja sitten kun se käsketään pois sieltä, niin se tulee häntä heiluen, että mitäh? Ehän mä mitään tehnyt ;) Hitsi kun joutuu vielä muutaman viikon odottelemaan kehiin pääsyä, no mutta ens viikonloppuna pääsee sentään jännään ja kannustamaan Ferdinan jengiä! 

Epiksissä

Viime viikolla jopa hurjasti ainoastaan keskiviikko oli koiravapaa ilta, kaikkina muina iltoina tuli oltua jossain koiramaisissa jutuissa mukana. Hudsonille ja Bostonille tosin myös torstai oli täysin vapaailta. Ja kun ovat tottuneet nyt siihen että melkein joka toinen ilta on jotain häppeningiä niin perjantaina alkoi taas olemaan aika levotonta menoa. Perjantaina suunnattiin Lahteen trimmaamaan Bostonia, kuviakin tuli siistitystä kaverista otettua ja Eppu saa kirjoitella enemmän näistä jutuista. Tänään nukuttiin myöhään ja mietin aamusta, että voittaako laiskuus vai jaksaisko lähteä agiin. Kuitenkin kun kerran tossa ihan muutaman minuutin matkan päässä Purina-areenalla PinAgi järjesti epäviralliset kisat niin jaksoihan sitä sinne asti vääntäytyä vielä tukka ihan pystyssä ja ottaa Bostonin kanssa pari möllilähtöä ja Hudsonin kanssa pari kisaavien luokassa.

Tässä videona Bostonin ensimmäinen möllilähtö, alussa taas Boston katselee ihan muualle enkä ole yhtään varma onko se messissä vai ei. Rata menee kuitenkin kivasti, tosin puomin alastulon Boston varastaa, josta taas pitäis oppia että kontaktien kanssa pitää olla huolellinen. Toisella radalla samankaltaista havaittavissa A-esteellä, joten tarkkana on oltava. Molemmat radat hyvin samanlaisia, molemmissa Boston tiputti yhden esteen ja jälkimmäisessä otti myös yhden kiellon kun yritin optimoida puomin jälkeistä hyppyä liiaksi. Osallistujia ei ollut kovinkaan montaa, joten viidellä virheelläkin sijoitus oli 2. 

Hudsonin kanssa startattiin kisaavissa ja H tuntui olevan ihan kiepeissä parin päivän agilitytauon jälkeen. Myös viileämpi ilma on selkeesti enemmän Hudsonin juttu, kuumalla kelillä se ei käy yhtään niin kierroksilla kuin vaikka tänään. Ensimmäinen rata taas aivan snautserimainen, jotenkin mä olen jo turtunut noihin. Kolmen hypyn jälkeen Hudson varastaa A:n alastulon, kirmaa mihin sattuu ja siinäpä sit se. Toisessa radassa päätin kokeilla vähän erilaista käskytystä kontakteilla ja ainakin niiden suhteen homma toimi ja mulle taas vähän lisäoppia takaraivoon. Alla video kakkosradasta, virheitähän me tehdään ihan muille jakaa, mutta silti olen tyytyväinen tähän kakkosrataan. Kepit nyt on mitä on, mutta kyllä toi hakeminen parantuu. Toi säätäminen ennen puomia menee ihan mun piikkiin, ohjastin liian lepsusti hypyn takaakierron ja sit kaikki muut sen jälkeen vaan kumuloituu siitä ja mun sähläyksestä. Puomin jälkeinen väärä putkenpää on enemmän sellanen juttu mistä en oikeen tiedä mitä mun pitäis tehdä, etukäteen jo arvasin että todella suurella todennäköisyydellä Hudson hakee väärän pään. Pakko treenata tollasia kohtia, ei kai siinä muu auta.

Tuuria ja taitoa

Me oltiin taas tänään Ojangossa. Siellä oli mätsäri ja epäviralliset agikisat samaan aikaan, mihinkäs sitä muuhun kauniin illan käyttäis kun koirailuihin. Ilmoitin Bostiksen mätsäriin ja Pekka ilmoitti sen möllikisaan, ihan extempore. Alun perin meidän piti mennä ottamaan vaan pitkän näyttelytauon jälkeen hieman treeniä, mutta isäntä ei sitten malttanut olla kisaamatta kun siihen tuli mahdollisuus. Hurja oli tällä kertaa ihan statistin ja turistin roolissa, ja kylläpä sitä otti päähän kun pikkuveikka pääsi radalle, mutta hän ei. Hudsonille teki ihan hyvää hieman padota siellä häkissä. Isäntä laittaa tähän perään stooria agista, mä tyydyn vaan kommentoimaan, että kyllä niillä oli taidon lisäksi hieman tuuriakin tuossa radan alussa, Boston kun ei ehkä ollut ihan hanskassa, mutta loppuratahan ukoilla menee hienosti!

Mätsäristä ei tosiaan ollut mitään toiveita tai odotuksia minkään suhteen, tärkeintä oli saada Bostikselle taas kehäkokemusta. Siitä kun on tullut aika äijä, tosin Hudsonista kun mallia ottaa, niin eihän sitä voi muuta kuin kasvaa kieroon ;) No ei vaiskaan, Bostis on vaan nykyään äijä, eikä enää mikään pikkupoika ja se näkyy sen luonteessakin. Eka kierros meni ihan hyvin, olen tyytyväinen siihen, miten B esiintyi ja liikkui, mutta hämmentävää oli se, että sijoituttiin isojen punaisten koirien neljänneksi! Bostonhan on hurjassa 1,5 viikon turkissa eli ihan maksamakkaran värinen niskasta ja oikeestaan melkein koko koira auringonvalossa, kun eihän sillä ole kun alusvillat ja kaiken kukkuraksi se on vai puoliksi siistitty. Rinta ja oikeestaan kaikki linjat on viimeistelemättä, oon mä sentään sen pään ja takamuksen ajanut, mutta silti. Eli hyvin meni siis ja mulle jäi ihan kohtuu hyvä fiilis ajatellen tulevia koitoksia. Bostis tosin oli aika makaroni jo siinä vaiheessa kun oli punaisten kehä, koska se oli käynyt siinä välissä ottamassa sen möllistartin agissa, tosin tuomarin mukaan se vaan petras juoksuaan loppuaan kohden, no askel oli ainakin rento ;)

Nyt onkin sitten pari melkein koirahommista vapaata päivää ja sitten koirahommelit taas jatkuu.. No mutta mä olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että jos koiran hankkii, niin pitää sen kanssa sitten tehdäkin yhdessä jotain, jos ei muuta niin ainakin ulkoilla, väsynyt koira kun on kuitenkin se onnellisin koira! Lienee sanomattakin selvää, että meillä on taas lattialla kaksi raatoa, Bostonilla on varmaan melkein taju kankaalla, Hudson nyt ees hieman liikehtii..

Loput tästä sitten onkin Pekan kirjoittamaa tekstiä. Mun eilinen lupaus piti hienosti päivän verran (lue edellinen blogi :) - Hudson ei siis saanut viikon treenitaukoa vaan kun tänään päästiin Ojankoon niin oli pakko käydä tekemässä pikkutreenit ennen tapahtumien alkua. Tein ihan pari estettä ja lopetin heti sen jälkeen kun ukko teki hyvin ja motivoituneesti. Loppuillan Hudson sitten viettikin häkissä kun Boston pääsi kerrankin olemaan pääosassa.

Alunperin olin ajatellut ottaa möllilähdön Bostonin kanssa, mutta kun kuulin että mätsärikehät alkaa samaan aikaan maksimöllien kanssa niin meinasin ettei kannata yhtäaikaa lähteä säätämään. Kuitenkin sitten loppumetreillä ilmottauduin yhteen möllilähtöön, kun aattelin että kyllähän äijä ehtii mun kanssa mölleihin kehien välissä. Aika erikoinen rata siitä sitten tulikin. Alku oli ihan hasardi ja täyskatastrofi oli lähellä :)

Jo lähdössä Boston tuijotteli ihmeellisesti radan toiselle puolelle (ilmeisesti etsien edeltävässä koirakossa ollutta belgiä) eikä tietoakaan keskittymisestä. Kahden ensimmäisen hypyn jälkeen Boston meinaa lähteä haahuilemaan omille teilleen mutta kuitenkin kääntyy takaisin ja tekee täysin vahingossa oikean putken pään. Vielä putken jälkeisen hypyn jälkeen Boston höhöilee muualle, mutta sen jälkeen ennen pituutta alkaakin tekemään ihan yhtäkkiä rataa mun kanssa. Loppurata meneekin sitten jopa hienosti ja aivan yllättäen tuloksena möllinolla ja sijoitus kisassa kolmas ;) Onneksi meni niinpäin, että loppupätkä meni hyvin ja tulokseksi jäi hyvä fiilis molemmille. Videosta näkee hyvin kuinka muissa maailmoissa herra Boston on alkupätkän radasta sekä tuuriputken - ja sen kuinka hölmistynyt mä olen siitä että menikö se sinne putkeen, en oikein tiennyt pitäiskö lopettaa vai jatkaa :) Kivasti vedäteltiin sit loppupätkä joka toki olikin helppo, mutta hyvin meni mm. korkea muuri.

“Kisakokemusta”

Olin sitten ilmoittautunut BAT:in iltakilpailuihin maanantaille. Eipä jäänyt paljon kerrottavaa tästä keikasta yhtään kenellekään. Kaksi lähtöä, josta ensimmäisen mokasin täysin itse. Otin lähdön täysin meille sopimattomalla tavalla jo homma meni munille siinä, videota en viitsi edes julkaista. Vaikka lähdön mokailuista ei tullut kuin kielto niin en jotenkin jaksanut vetää loppurataakaan täysin keskittyneenä ja siitä tuli sellasta laskettelua ja hylätty. (Edelleen meille kotiläksyksi Hudsonin kanssa tiukat kääntymiset, jätkä vaan haluaisi posottaa suoraan eteenpäin)

Toinen lähtö sitten aika snautserimainen ja tästä on pakko laittaa ihan video. Tästä näkee kun Hudsonia kiinnostaa agility välillä niin satasella ettei mitään rajaa. Meitä edeltävässä koirakossa oli erittäin erittäin kiinnostava bortsu, joka sitten ilmeisesti jäi hieman herran mieleen vähän liiankin kanssa. Videosta on poistettu kaikki äänet, koska siellä taustaääninä saattoi kuulua jokunen kirosana.

Ah, kun näiden nausterien kanssa on välillä niin kivaa :) Tästä voisin oppituntina ottaa ainakin sen, että Hudsonin kanssa ei voi ottaa pelkkiä kisalähtöjä liikaa putkeen. Pitää olla vaihtelua ja tiukkaa treeniä välillä, että sillä riittää into kisoissakin sitten. Nyt tämä viikko vaikka ageista (Hudsonin osalta) ihan täystaukoa ja sitten taas treenaamaan, kisataukoa voisin ottaa taas sen verran että saan kerättyä omat itseluottamuksen sirpaleeni takaisin kasaan.

Mä niin odotan, että pääsen ton Bostonin kanssa ihan kisaamaan asti jossain vaiheessa. Kun Hudsonilla on hyvä päivä niin sitä on niiin mukava ohjastaa ja kaikki tuntuu toimivan vallan mainiosti, mutta välillä on sit niitä heikompiakin hetkiä. Bostonin kanssa meno on paljon tasaisempaa vääntöä, tasan tarkkaan tiedän mitä se tekee mutta tuskin ikinä päästään sellaisiin liitäviin suorituksiin. Melkein voisin nyt virallisesti täällä blogissa vannoa syöväni hatullisen passionhedelmiä, jos Boston tekee tollasia Hudsonmaisia juttuja kun päästään kisaradoille asti.

Ensimmäiset kisat kakkosissa

Tänään olin ilmoittautunut Hudsonin kanssa ensimmäisiin kakkosten kisoihin. I-HAH järjesti uudella kentällään Kivikossa kakkosille kolme rataa, joista viimeinen oli hyppäri. Mukavasti järjestetyt kisat kyllä, koska maxi kakkosten kaikki radat olivat peräkkäin ja turhaa odottelua ei ollut. 

Olipa tahmeaa meidän meno tänään, mitään syytä en keksi mutta Hudsonin ei vaan tuntunut tänään motivoituneelta koko hommaan. Tosin mäkin tunnuin olevan täysin jäässä mun linjojen kanssa, ensimmäisen radat ohjauslinjat olivat allekirjoittaneella aivan perseestä. Ilmoitin käännöksistä ihan liian myöhään ja ne kohdat jotka olisi pitänyt päästellä lujaa mutkiteltiin täysin turhaan. Huono esitys multa, mutta ei ollut Hudsonkaan ihan täysillä messissä. A-radalta siis ei virheitä, mutta pari sekuntia yliaikaa. Virallisesti 2,72 ja sijoitus 4/18. Tässä siis meidän A-rata:

B-rata saa jäädä mun puolestani ihan unohduksiin. Hudson ei ollut yhtään kiinnostunut niin mistään, lähdön jälkeen jolkottelee hiljalleen ja toisen esteen jälkeen jätkä painelee jonnekin ihan muualle vaikka olisi pitänyt kääntyä putkeen. Olisi pitänyt lopettaa jo siihen, kun näin ettei tästä tule mitään. Yritin kuitenkin jatkaa ja pääsin kaksi estettä eteenpäin, jonka jälkeen Hudson posottaa ohi kepeistä ja käy kusella (!) radan laidalla. Se oli sit siinä :)

Kun tietäis miksi se välillä on aivan superfiiliksissä agilitystä ja sitten toisina päivinä meno on tälläistä. Noh, päätettiin kuitenkin vielä mennä hyppäri. Nyt en tiedä kumpi alussa mokasi, mutta hyppärinlähtö oli taas jotenkin nahkea. Kuten videostakin näkee niin jätkä katselee ihan muualle ja mä joudun kutsumaan sitä että josko edes oltais lähdössä liikkeelle. Rengasta äijä ei mokaa oikeastaan ikinä, paitsi sitten nyt. Tosin videolta huomaan siinä kyllä omaakin mokaa ohjauksessa, mutta väitän että silti Hoon pitäisi ottaa toi rengas vaikka linja onkin huono.

Renkaan jälkeen mä hetken mietin lopettamista/uusimista siihen ja se on syy miksi otan niin lepsusti ennen putkea. Esteen uusiminen olisi varmaan ollut meille huonompi, koska ukon motivaatio oisi mennyt ihan puihin ja vauhdissa päätin kokeilla jatkaa rataa. Onneksi sitten jatkoin, koska sain ihan ok suorituksen siihen loppuun ja yhteistyökin toimi loppuradan kohtuullisesti. Ei se nopea ollut edelleenkään, mutta tuntui edes siltä että Hudson tykkäsi tehdä. Tässä siis tuo hyppäri.

Nyt kun tultiin kotiin niin molemmat on täysin puhki ja safkan jälkeen makaavat ihan tiedottomina lattialla. Eilen illasta Eppu oli molempien kanssa tokoilemassa, mutta se ei mitenkään ole voinut rasittaa tota niin paljon että se ois ollut ihan poikki tänään. Kirjoituksesta tuli jotenkin vähän masentunut vaikkei tämä tänään nyt niin huonosti edes mennyt. En mä tässä nyt ihan surkeana ole, mutta en nyt ihan fiiliksissäkään :) Ei ymmärrä, mutta ei aina voi onnistua. Kohti uusia yrityksiä siis..

New York, nyppimistä ja vappua!

Jaahas isäntä on saanut vastata hieman tässä välissä näistä bloggailuista, mulla on ollut aika kiirusta ja muutenkaan ei ole tuo runosuoni oikein kukkinut ;) Appivanhemmille kiitokset taasen koirien hoidosta; tiivistetysti Hudson oli ollut kiltti poika niin kuin aina ja Bostis oma piinaava itsensä, nyt myös muiden kun mun ja Pekan mielestä ;) Mutta oikeesti siis iso kiitos Leenalle ja Kössille siitä, että jaksoivat viikon verran hoitaa meidän aina niin energisiä parrakkaita ja toivottavasti aika kultaa muistot ja me päästään vielä Pekan kanssa kahdestaan reissuun joskus myöhemminkin ;)

Tässä välissä ollaan siis piipahdettu pääsiäinen tuolla rapakon toisella puolella, matka oli ihana. Ja niin on myös se kaupunki aina, tuli shopattua paljon muttei liikaa, syötyä paljon ehkä jopa liikaa, nukuttua tarpeeksi, kierreltyä kaupunkia, nautittua atmosfääristä, käveltyä tosi paljon ja käytyä jopa kiertoajelulla perinteiseen turistimeininkiin =) Täytyy sanoa, että matka painottui vahvasti tolle shoppaus ja syömisosastolle, ostoksista ei ole kuvia, mutta muutama herkullinen kuva ruuista tähän lienee pakko laittaa. Ei harrasteltu mitään fine diningiä vaan lähinnä kunnon amerikkalaista tuhtia ruokaa :) Videota tarjolla myös turistibussin kannelta New York ja Upper East Side keväällä 2011

Muutama päivä tuli ihan puhtaasti toivuttua aikaerosta kotiin palatessa, koirat olivat iloisia kotiin päästessään, mutta hoito oli ollut ilmeisen hyvää, koska ne eivät olleet mitenkään yli-innokkaita meidän palatessa reissusta. Pekka kävi ottamassa Hudsonin kanssa epislähdön ja Bostonin kanssa möllilähdön, Minttu oli kanssa Ricon kanssa ekaa kertaa radalla. Mä en päässyt valitettavasti (tai tapahtumat huomioiden, en tiedä oliko Bostonin lähdön näkemättä jääminen niin suuri epäonni) katsomaan kisoja. Boston oli hieman enemmänkin aiheuttanut sydämentykytyksiä niin Pekalle kun koko katsoja joukollekin, minun tai kasvattajan onneksi tästä ei ole videota tarjolla. Kuulemani mukaan ilmalento oli aika karmaisevan näköinen ja olisi voinut käydä todella pahasti, onneksi nyt kuitenkin selvittiin säikähdyksellä (siis me ihmiset, Bostonille ei tietenkään tullut mitään traumoja, mitä sitä nyt kovaan kupoliin uppois) taisi olla Bostiksella suojeluenkelit mukana. No mitä siis tapahtui, niin Boston oli ottanut täyden vauhdin ja vetänyt vauhdikkaan suoran: putki, muuri, hyppy, A ja luullut ilmeisesti menevänsä puomia A:n sijaan ja jatkanut A:n harjan jälkeen ihan suoraan ilmalentoa joka oli päättynyt sen rähähtämiseen puolittain A:n päälle ja puolittain maahan. Pekka säikähti aika pahasti itsekin, mutta kun katsoi, että koira ei onnu, eikä sille näyttänyt käyvän mitään, niin se oli ottanut A:n uudelleen, minkä Boston oli mennyt täydellisesti, niin kuin mitään ei ois tapahtunut ja hirveällä innolla (missä on sen itsesuojeluvaisto, tai onko sitä??) ja ukot teki sitten radan loppuun, Hudsonin radasta ei ole jälkipolville juuri kerrottavaa, paitsi, että se ei sikaillut. Rata oli hidas ja lisäksi vaikea keppikulma, joten ei ihan Hurjalle mieleinen.

Kotiin tullessa aloitettiin myös Bostiksen nyppimisurakka ja se saatiin loppuun tänään, huomenna sitten siistin molemmat, Hudson kun pääsi kanssa tänään hieman nopeammin karvoistaan, kun huristin sen koneella ajellen reilussa puolessa tunnissa. Huomenna sitten pojat pääsee pesulle ja Bostiksen näyttelyilmoittautumiset täytyy laittaa menemään, niitä on taas tiedossa, no jaa jätän ehkä lukumäärän sanomatta mutta hyvin paljon ;) Ollaanhan me epäonnisesti oltu kehistä ihan liian pitkään jo poissa. Pojat ovat nyt sitten mallia kesänahka, asia tosin korjaantunee aika nopeasti. Pekka suunnittelee kakkosten startteja ja agitreenejä ja mä näyttelyitä, joten eiköhän nää kesäviikonloput ole aika pitkälle ohjelmoituja joko agin tai näyttelyiden tiimoilta, mitäpä muuta sitä koirahullut ihmiset tekis kaiken vapaa-ajan ja melkein koko lomansa?!

Mutta jottei suomalaisen työn juhla unohtuis, niin hyvää vappua!

Kakkoset kutsuu

Ehkä musta on tullut taikauskoinen, mutta en uskaltanut eilen kirjoittaa, että olin ilmoittautunut kisoihin myös sunnuntaille. Tänään siis suunnattiin Kirkkonummen Kennelkerhon kahteen agility-lähtöön. Ei hyvältä alku näyttänyt, kun menin lämmittelyesteille Hudsonin kanssa. Ukko karkasi samointein lämmittelevän bortsun perään eikä meikäläinen tuntunut kiinnostavan tipan tippaa. Olin ihan tappi otsassa kun piti odotella rataan tutustumista. Itse kisaradat menivät kuitenkin ilman Hudsonin sooloiluita, joka antoi taas vähän uskoa siihen että hommahan toimii. Neljä kisalähtöä kahtena päivänä eikä onneksi yhtään fiaskoa. Hyvä.

Ensimmäisestä lähdöstä hylätty, siitä enemmän alla. Toisena vedetty A-rata juuri ja juuri alle ihanneajan ja kolmas nousunolla taskuun. Tulos -0,94 ja sijoituksena 2/27. Seuraavat startit sitten kakkosissa ja mielenkiinnolla odotellaan miltä ne vaikuttaa. Tänään radat oli tavallaan helppoja, mutta varsinkin tässä A-radassa oli meille haastavia nopeita ja tiukkoja käännöksiä, kun herra haluaa aina posottaa suoraan eteenpäin. Ja onhan radassa pari todella erikoista ohjauskuviotakin meikäläisellä ;) Vaikein tänään selvästi oli tuo kepeille tulo, molemmissa radoissa kepeille tultiin todella vauhdilla ja Hudson kun ei niitä vielä hae kunnolla niin.. no hyvähän se on että on treenattavaa..

Tässä siis ensimmäisenä suoritettu B-rata, josta hylätty. Menee niin täysin omaan piikkiini, kun ohjasin puomin jälkeisen hypyn takaa ihan väärään kulmaan ja sen jälkeen vielä kropalla väärään putken päähän. Oikea putki olisi vielä ollut paljon helpompi, mutta huolimattomuudesta sakotetaan. Muuten tämäkin rata meni ihan mukavasti, tosin kepeille tulosta olisi tullut kielto mutta saattaahan olla että olisi keskittyminen parempaa jos ei olisi jo hylättyä alla. Tällä kertaa molemmissa radoissa A-este meni todella hienosti ja Hudson otti tarkasti alastulon. Keinu nyt oli hidas, mutta en jaksa siitä stressata vaan kyllä se paranee treenaamalla.