Kisatauko ohi
Ei olla käyty kisaamassa sitten tammikuun lopun, Liedon fiaskostahan löytyy tarinaa blogistakin jos haluaa virkistää muistiaan. Sen jälkeen ollaan keskitytty treenaamiseen ja oon yrittänyt olla tarkkana noissa kontakteissa. Treenit on sujuneet ihan mukavasti, kuten ehkä noista videoistakin on huomannut. Tossa pari viikkoa sitten ajattelin, että nyt ois taas aika käydä kokeilemassa virallisissa ja ilmottauduin Siuntion Koirakerhon kisoihin Lohjalle kahteen agility-rataan, jossa tuomarina Ritva Herrala.

Tuloksena toinen nousunolla (!) sijoituksella 2/29 ja toisella radalla otettiin 5 virhepistettä ja yliaikaa. Kisojen tulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen, mutta on meillä ihan järkyttävästi parannettavaa. Vauhti ei ollut tänään parhainta, mutta se ei mua ressaa koska sitä kyllä saadaan tarvittaessa lisää. Varsinkin A-esteen kontakti on aivan kauhea, Hudson kisoissa vittuilee mulle noissa alastuloissa. Näissä tulee ongelmia myöhemmin, taino.. ongelmia on nyt jo joten näissä oltava tarkkana :) Eppu otti molemmista videot niin näkee millaista meidän meno oikein on.
Ensimmäisenä A-rata, joka suoritettiin jälkimmäisenä. Odotellessa lähtöä mietin mielessäni radan takaosassa suoritettavia putkikohtia ja ilmeisesti niistä seonneena olin lähteä alussa tekemään väärää rataa, onneksi ei kummempaa kuin täysin turha semi-valssi mutta ei virheitä. A-esteen Hudson tekee taas kerran Hudson-tyyliin, mutta pysyy sen jälkeen hanskassa. Loppuradalla mulla huonoja linjoja, mutta muuten menee ihan kivasti loppuun asti. Ja siis tuloksena -4,03 ja sijoitus 2/29.
Tässä B-rata, joka mentiin ensimmäisenä. Tässä Hudson himmailee puomin alastulossa - kai jonkunlaista kettuilua toikin on. Meikäläinen taas kerran sekoilee hyppy-putki-hyppy ohjauksissa, kuitenkin selviten ihme kyllä ilman virheitä. Ja sen jälkeen, kun päästään A-esteelle niin tokihan sinne huipulle pitää jäädä kuikuilemaan - ja sen jälkeen rynnätä päättömästi eteenpäin. Mikä sika :) Tuloksena 12,29 ja sijoitus 11/29. Treeniä siis vaan niin ehkä noi kontaktitkin paranee ja allekirjoittaneelle keskittymistä rataan.


Eilen tosiaan oltiin Hakkilan hallilla treenaamassa paria sellasta 15 esteen pätkää. Kuten sanottua Hudson pääasiallisesti toimi upeasti, ottaa kontaktit eikä enää vaadi että olisin edes ihan vieressä ottamassa alastulolle vastaan. Toki jossain vaiheessa Hudson taas yritti omaan hienovaraiseen tapaansa vähän näyttää mulle fingeriä, mutta heti vaan penaltia jätkälle ja vaihdoin treenikaverin Bostoniin. Nuoremman kanssa on omat juttunsa agissa, kyllä Bostonin kanssa uskaltais jo hyvin mölleihin tai epiksiin mutta kisaamista en kyllä viitsi vielä aloittaa. Bostonin kanssa ohjaaminen pitää viedä niin paljon pidemmälle jokaisella esteellä kun Hudson, toki hyvä puoli siinä on sitten se, että Boston ei keksi toteuttaa omaa rataansa juurikaan. Keväästä epiksiin ja kokeilemaan kisatuntumaa.
Viikko on mennyt taas kiireisissä tunnelmissa, ulkonakin on ollut niin samperin liukasta, että saa koko ajan varoa, ettei ole pitkin pituuttaan rähmällään. Nyt kun siihen päälle on vielä satanut lunta, niin ei ees nää missä sitä jäätä on. Tää talvi sais jo vauhdikkaasti vaihtua kevääksi. Meidän naapuritkin jo yksi päivä tiedusteli, että eikö noi vedä meitä nurin, tästä voitte päätellä minkä näköistä se meno on noiden kahden kanssa välillä tossa pihamaalla. Boston itse asiassa käyttäytyy hihnassa hienosti jos ei oteta huomioon toisten koirien ohituksia, ja Hudson puolestaan ainoastaan niiden ohitusten aikana, Hudson kun pyrkii koko ajan painamaan hihna hieman tiukalla muuten ja Boston on ohituksissa muuten vaan rasittava. Tässä pari päivää sitten snautserit olisivat kiivenneet puuhunkin, jos oisivat päässeet, siellä oli nimittäin kurre. Niitä meidän jätkät tykkää kytätä, Boston on myös kova lintubongari. Hudsonin mieleen ois taas enemmän jänispaisti kun fasaani ;) Ota näistä nyt selvää. 



Pojat on viettäneet hieman hiljaiseloa nyt viime ajat treenien tiimoilta, ollaan me kerran viikkoon tokoiltu, mutta siinä ne aktiviteetit on harrastamisen osalta olleet. Bostonille se on tarkoittanut myös ihan liian pitkää näyttelytaukoa, Bostis on ”harrastanut” kuorsaamista ja teeveen katselua, kunnon äijä kun se on. Ja Hudson nukkunut sohvilla ja kerjännyt huomiota ja rapsutuksia meidän ransu egoisti. Aika rentoa ollut kaiken kaikkiaan nyt viimeisen kuukauden, ollaan oltu enemmän kotosalla koko porukka kuin aikoihin, kerkeehän sitä taas luuhaamaan keväämmällä ja kesällä. Toivottavasti pääsee pian pihalle treenailemaan tokoa ja agia, mä olen vaan niin laiska treenaileen, Pekka on aktiivisempi ja tavoitteellisempi ja ehkä se johtuu myös siitä, että noi molemmat parrakkaat on enemmän innoissaan agista kuin tylsästä tokosta. 


Eilen tosin Boston osoitti ihan ihmeellistä keskittymiskykyä ja keskittyi vaan ja ainoastaan mun kanssa tekemiseen vaikka Siru-narttu treenaili ihan vieressä. Hudson puolestaan oli ihan liekeissä ja teki varmaan elämänsä parhaita pätkiä seuraamista ja törkeen upean noudon! Selkeesti kehitystä on tapahtunut, vaikkakin hitaasti (pitäsköhän katsoa myös peiliin). Kamera on kaivettu kaapista pölyttymästä ja ohessa meidän eilisiä treenikuvia. Ollaan tässä muutamina päivinä taas käyty keskustelua siitä, miten erikoinen rotu toi snautseri on, siis oikeesti, ei sitä ees pysty selittämään (liekö se ees tarpeellista?), mutta siis oikeasti, noi on ihmeellisiä koiria, ensin ne tekee sut hulluksi ja sitten ne on maailman lutuisimpia. Siis tää on varmaan tuttua kaikille snautserin omistajille, siis no en tiedä nartuista, mutta ainakin nää urokset on ihan tajuttomia taulapäitä, siis kaikella rakkaudelle. Ihmeellisiä koiria, siis rakastettavan raivostuttavan ihania! Kuinka koirat voi olla tollaisia megalomaanisia persoonia, siis oikeasti ne on niin huvittavia, ainakin nää meidän pölhökustaat. Ja eräs useamman snautserin omistaja sanoi aikanaan ennen kun Bostis tuli meille, että toisen snautserin myötä se tyhmyys ei kaksinkertaistu vaan se kymmenkertaistuu, allekirjoitan!


