Rotumestaruuksissa

Eilen aamu alkoi jo aikaisin kun herätyskello soi viiden pintaan - hullua touhua sunnuntai-aamusta - ja suunnattiin kohti Hyvinkäätä naustereitten agilityn rotumestaruuksiin. Aamutuimaan oltiin kerhon hommissa pistämässä kisapaikkaa pystyyn yms, jonka jälkeen mulla oli tiedossa kaksi starttia ykkösissä Bostonin kanssa ja toiset kaksi Hudsonin kanssa kakkosluokassa. 

Aikaisemmin viikolla kaikki treenit Bostonin kanssa olivat olleet aikamoisen katastrofaalisia. En tiedä mikä jälkimurrosikä sille on tullut, mutta kaveri ei ole keskittynyt yhtään agilityyn vaan ihan kaikkeen muuhun - mieluiten naapurikenttien koiriin. Joten Bostonin treenit olivat sujuneet pitkälti jäähyaitiossa kehän laidalla seuraamassa mun ja Hudsonin treenaamista. Odotukset oli ladattu aika nolliin plus että mua jännitti enemmän kuin nyt viime aikoina normaalisti kisoissa.

Bostonin eka lähtö olikin aikamoinen shownumero. Kun käveltiin lähtöön niin ei mitään järkeä ukolla päässä. Ei mitään. Istutan herran lähtöpaikalle, otan pannan pois ja Boston ampuu suoraan taaksepäin pyörimään edellisen koirakon ympärille. Mulla alkaa keittämään pahasti kupolissa kun mikään sana ei tunnu menevän perille, kuitenkin aikansa pyörittyään Boston suvaitsee palata lähtöön. Mä jo ehdin luulla koko showsta tuli hylätty, otin jo pannankin käteen että nyt ukko takaisin häkkiin mutta sitten tajusin että siellä tuomari ja ajanottaja edelleen odotteli mun starttaamista. Tein kuitenkin pikapäätöksen lähteä radalle, mutta sen verran olin kiepeissä että näin jälkikäteen en muista koko kisasta niin yhtään mitään. Onneksi on video todisteena, videosta puuttuu kokonaan tämä starttisekoilu joka on ehkä ihan hyvä juttu :) Tuloksena radalta kymppi, kiellot muurilta ja kepeiltä.

Seuraavaksi vuorossa hyppäri Bostonin kanssa. Alussa mun piti tehdä valinta, että otanko kolmen esteen takaa ja varmistan kepeille sisäänmenon vai varmistanko toisena olleen pituuden. Koska Bostonin kanssa ei vielä kisarutiinia oikein ole ja muutenkin se on nyt touhunnut vähän mitä sattuu niin päätin varmistaa että ainakin mennään esteet oikein. Varmistin siis pituuden joka johti siihen, että en saanut kunnon haltuunottoa kepeille ja siitä kielto. Keppien jälkeen loppurata menikin sitten hiton hienosti ja vielä erittäin nopeasti. Tuloksena 5 hyvällä ajalla vaikka tuhrattiin keppien sisäänmenossa monta sekuntia. Saatiin siis kahden radan yhteistulokseksi 15, jonka en yhtään ajatellut riittävän mestaruuskisassa minkäänlaisiin sijoihin.

Hudsonin kummastakaan radasta ei ole videota, kun heti Bostonin ratojen jälkeen Eppu ja Boston suuntasivat Tervakoskelle näyttelykehään (tästä Eppu varmaan kirjoittelee erillisen postauksen). H:n ensimmäinen rata oli hyppäri, jossa mulla heti rataantutustumisessa alkoi kylmäämään radan alkuosa. Tiesin että kaveri oli ihan yliviritetty duracell-snautseri, mutta en siltikään ottanut alkua tarpeeksi jämäkästi. Kolmen ensimmäisen esteen jälkeen Hudson siis posottaa suoraan putkeen (kun olisi pitänyt kääntyä) ja sen jälkeen tekee lyhyet kunniakierrokset parin esteen ympäri. Hyppäri loppui siis lyhyeen sekä Hudsonin rotumestaruuksista kilpailu. 

Mestaruusmielessä Hudsonin agilityradalle ei siis ollutkaan enää mitään paineita, paitsi se että tehdäänkö ylipäänsä samaa rataa. Rata oli mun mielestä aika mukava, mutta meno ja yhteistyö oli aikamoisen väkinäistä koko radan ajan. Vauhtia piisasi mutta sillä keskittymisellä oli jonkinlainen ihme ettei yhtään virhettä napsahtanut. Jokaisella kontaktilla viivyttiin useampi sekunti - Hudson pysähtyy alastulokontaktille liian aikaisin ja tulee alas ottamaan oikean kontaktiasennon omaa tahtiaan. Onneksi ei kuitenkaan lähtenyt varastamaan yhtään kontaktia. Tuloksena siis yliaikaa 4,94, mutta ei ratavirheitä. Radan jälkeen kävin viskaamassa herran häkkiin ja olin suuntamassa kohti kolmosluokkien työtehtäviä. Ei tullut mieleenkään, että oltais sijoituttu kisassa mihinkään. Kuitenkaan yhtään nollaa ei radalta tullut, joten meidän alle vitonen riitti kisan voittoon! Toiseksi sijoittui myös snautserikoirakko Anne&Elli tuloksella 5. Aikamoisen harvinaista herkkua, että snautserit nappaavat kaksoisvoiton agilitykisassa. Kisan palkintojenjaossa sain tuomarilta kommentin “Ihan veitsenterällä toi teidän meno” :) Osuva kommentti, sanon vaan :)

Kakkosten jälkeen laskeskelin mestaruuskilpailun tilannetta ja huomasin, että tuloksella 15 oltiin vielä kakkosena. Edelleenkään ei mitään odotuksia, koska ajattelin että kyllähän kolmosissa tulee pari-kolme mestaruustulosta. Loppupäivä menikin sitten erilaisia työjuttuja tehden ja kolmosten kisoja seuraten. Kolmosten hyppärille lähdettäessä kolmelle nakusterilla oli hyvät tulokset ensimmäisestä radasta alla ja mahdollisuudet voittoon. Kahdelle heistä kuitenkin ikävästi hyllytys, joka tarkoitti että Bostonin tulos riitti kolmossijaan. Voiton vei Tiina&Nada, kakkosiksi Susa&Sisu ja me hienosti Bostonin kanssa pronssipallille! Rotupalkinnoissa jaettiin vielä ns. Elmo-palkinto jonka voittaa nopein aika hyppyradalta välittämättä virhepisteistä. Elmo-palkinto hävittiin hiuksenhienosti yhdellä sadasosasekunnilla (aijai meidän hyppärin alun keppisekoilu) Annelle&Jankulle :)

Tavoitteena oli saada neljästä startista yksi nolla, joka ei siis toteutunut, toisaalta vaikkei tullut nollaa niin tuli voitto yhdestä kisasta. Sijoituksia mestaruuksista en ollut uskaltanut toivoa, mutta sellainenkin sitten napsahti. Kokonaisuutena rotumestaruuksista siis kuitenkin hyvät tulokset, mutta ei niin etteikö parannettavaa löytyisi tulevia kisoja varten :) Katselin juuri kisakalenteria ja vaikuttaa siltä, että meille tulee nyt pieni kisatauko kun seuraavan kuukauden kisat eivät napsahda oikeisiin päiviin kalenterissa. Pieni tauko ja harjoittelu ei varmaan haittaa yhtään ja sitten tuoreella innolla hallikisoihin.

blog comments powered by Disqus

1. pippurisuola posted this