Purinalla 4 starttia ja 3 nollaa!
Käytiin viikko sitten pyörähtämässä Bostonin kanssa kehissä snautserien kaksi päiväsessä erkkarissa Hattulassa. Tulokset ei ihan päätä huimanneet, mutta olihan tuo poika jo aikaste reuhkassa turkissa. Helille vitsailinkin jo muutama viikko sitten, että saa nähdä jääkö erkkari väliin, kun jätkällä alkaa olla aika reuhake tuo turkki. Päätin kuitenkin, että kun kerran olen koiran sinne ilmoittanut, niin mennään sitten. Ekana päivänä Boston sai ERI:n, tuomari kommentoi kyllä silloinkin herran jokseenkin pitkäksi kasvanutta turkkia, joka varsinkin päässä alkoi olla aikamoinen tupee ;) Toisena päivänä sitten päätettiin näyttelykausi erittäin hyvissä merkeissä ;) Tuomari tuli vielä pahoittelemaan, että sääli kun on niin kaunis uros, mutta ei ole tänään turkin puolesta showkunnossa. Mutta turha tässä on sen enempää selitellä, ettei mene ihan osastolle kateellisten panettelua ;) Meillä oli niin upea näyttelykesä tuloksien puolesta, että ei se yksi vääränvärinen nauha onnistu sitä pilaamaan, titteleiden puolesta tuli kaikki se mihin oli mahiksia ja mistä ei uskallettu kesän alkuun ees unelmoida. Kirjoittelen kesän näyttelyiden tuloksista kuvien kera postauksen kunhan jaksan. Kohta Boston pääsee reuhkastaan eroon ja keskittynee nyt enemmän muihin harrastuksiin Hudsonin kanssa. Ei me kokonaan näyttelyitä olla hylkäämässä, mutta jatkossa mennään enemmän sillä linjalla, että suunnataan sinne missä on vielä mahdollisuuksia saada titteliriviin komistusta. Mutta muuten mennään linjalla erittäin harvat ja valitut kv:t.
Nyt sitten Pekan agilityturinointia, johon otsikkokin viittaa.. Olin ilmoittautunut Purinalle HAUn kisoihin 2 starttiin Hudsonin ja Bostonin kanssa. Tässä radat lyhyesti sen enempää analysoimatta.
1. lähtö Bostonin agirata. Otin kontaktit varmasti ja kepeille sisääntulo meille hyvin hankala joten supervarmistelin kepit pysäyttämällä Bostonin niitä ennen. Tuloksena hieno nolla ajalla -5.47, kakkossija kisasta ja LUVA! Yhtä puuttuu nousu kakkosiin.
Tässä vielä palkintopallikuva, huomatkaa että kolmen joukossa siis kaksi nakusteria :)
2. lähtö Bostonin hyppäri. Ei kauheasti valitettavaa radasta, mutta hienosäätöä voisi tehdä vielä ennakointien ja tiettyjen linjojen kanssa. Tuloksena nolla ajalla -9.41 ja taas kakkossija - täytyy eritoten mainita että hävittiin ainoastaan kaksi sekunnin kymmenystä voittaneelle belgille. Ei LUVAa, kun hyppäriluva jo löytyi ennalta.
Ja palkintopallikuva
1. lähtö Hudsonin hyppäri. Jätkä kävi taas hieman kiepeillä ja kakkosesteen jälkeen mun ois pitänyt ottaa vaan paljon paljon tiukemmin kaarros. Hyllytetään siis kolmosesteelle ja siitä jatkan sit loppuun asti. Samalla kun hylly alla niin varmaan muutenkin ote vähän lepsu.
2. lähtö Hudsonin agirata. Vähän on pitkät kaarrokset, joten saisin edelleen ennakoida paremmin. Hitaat kontaktit, mutta ainakin otettiin ne varmasti. Tuloksena -0.80, kisasta 4. sija ja LUVA! Kolmosista meidät erottaa siis nyt vain yksi nousunolla.
Etelänmatka
Edellinen viikko menikin aika nopeasti, ensimmäinen työviikko lomien jälkeen vei kaikki ylimääräiset voimat. Tosin pari kertaa käytiin toki agitreeneissä. Perjantaina suunnattiin eteläiseen naapurimaahamme. Oltiin ilmoittauduttu Tallinnan KV näyttelyihin jo pitkän aikaa sitten ja kun tuo Viron valion titteli tulikin plakkariin jo alkukesästä niin olikin tiedossa paineeton näytelmäreissu.
Stressivapaa fiilis kyllä näkyikin heti perjantai-iltana, kun käytiin pienellä porukalla tutustumassa Tallinnan yöhön. Toiset nukkuivat muutaman tunnin ja toiset - mukaanlukien me molemmat - eivät sitten yhtään ennen lauantaiaamun koittoa. Aamulla oli edessä pieni haaste, kun kumpikaan ei ihan ollut ajokunnossa. Kiitokset vielä tätäkin kautta Päiville, että saatiin meno-paluu kyyti näyttelypaikalle. Kehät alkoivat lauantaina kello kymmenen aikaan ja siellä sitten hyvin pirteinä pönötettiin kehän laidalla. Kepo sai sentään näyttelyteltan pystyyn että pääsi sinne nurkkaan käpertymään, mutta handleri sitkeästi sinnitteli kehät ja esittämiset loppuun asti. Väsymys ei haitannut kuitenkaan menoa, sillä lauantaina Bostonin tulos VAL ERI1 PU1 ROP CACIB.
Ennen isoja kehiä molemmat taisivat ottaa pienet tirsat, kuten kuvista näkyy :) Kun sitten viiden jälkeen päästiin takaisin hotellille niin oltiin molemmat kyllä täysin puhki. Ruokatilaus huonepalvelusta, hetken aikaa hereillä sinnittelyä, pikku lenkki koirien kanssa ja unta palloon. Sunnuntaina olikin sitten huomattavasti mukavampaa herätä pirteänä uuteen päivään. Tällä kertaa Bostonin tulos VAL ERI2 PU2 vara-CACIB. Sunnuntain näyttelyn jälkeen käytiin vähän shoppaamassa ja syömässä vanhassa kaupungissa ennen lautan lähtöä. Oli todella mukava, mutta hieman erilainen näyttelyreissu ja hienot tulokset Bostonille hyvin letkeissä tunnelmissa.
Maanantaina töihin kömpiessä tunsi vielä, että vähän väsymys painoi molemmilla viikonlopun jäljiltä. Ja kyllä molemmat koiratkin olivat aikamoisen puhki reissaamisen takia. Maanantai-illan agilitytreeneissä Boston oli reippaasti normaalia aneemisempi ja heti muutaman kuvion jälkeen oli virrat ihan poissa, mutta Hudson oli taas treeneissä virtaa täynnä ja tekemisen meininkiä. Treeneissä on mennyt viimeaikoina todella hienosti ja kaikki kuvioiden hinkkaamiset on tuottaneet tulosta. Saa nähdä missä vaiheessa edistyminen alkaa näkymään virallisissa tuloksissakin, toivottavasti piakkoin.
EDIT: Kiitokset kuvista Mikolle!
Loman aikaiset kuulumiset
Nyt viimein oli aikaa ja innostusta raapustella loman aikaisia kuulumisia tänne blogiin. Ihan loman aluksi suunnattiin Tornioon KV-näyttelyyn. Lähdettiin lauantai-aamuna ajelemaan Kemiä kohti, jossa meillä oli hotelli varattuna, treffattiin alkuillasta Heli kasvattaja perheineen ja Heli viimeisteli Bostonin näyttelykuntoon. Illalla sitten päätin lähteä Hudsonin kanssa hölkkälenkille katsastamaan Kemin maisemia, oli tosi helteinen keli ja sekä koira, että emäntä olivat lenkin jälkeen aivan puhki. Tornion KV-näyttelystä Bostiksen tulos oli kaatosateessa laiskasti hölkötellen (koira oli ihan perässä vedettävä) VAL ERI2 SA PU2 VARA-CACIB.
Torniosta sitten suunnattiin Kuusamoon mökkeilemään viikoksi, lomalla tuli nukuttua, ulkoiltua ja jopa patikoitua Valtavaaran päiväreitti 8km snautserien kanssa (josta täytyy todeta, että sykettä nosti enemmän Hudsonin tempoilu kuin itse vaellus). Pekka innostui ottamaan Panoramakuvia ja tässä yksi Valtavaaran laelta. Lisäksi kävimme laskemassa kelkalla rinnettä alas ja husky-tarhalla tutustumassa Huskien elämään. Olisihan sitä enemmänkin voinut liikkua, mutta rentoutuminen saunoen ja ruokaa laittaen meni edelle. Koirat, varsinkin Hudson oli todella rasittava kun sen piti koko ajan vahdata poroja ja ulkoilu sujuikin sen osalta kaahottaessa välillä kahdella jalalla ja kokoajan hönkien puskiin epämääräisesti poroja pälyillen, nauti siinä sitten ulkoilusta. Boston tietenkin lietsoi itseään katsomalla Hudsonin höökäystä, mutta oli enimmäkseen aika rauhallinen, silloin kun poroja ei ollut näköpiirissä.
Lauantaina sitten suunnattiin keula kohti etelää ja mentiin Kemiin agilitykisoihin, jossa Pekka ja Hudson ottivat kaksi starttia, Hudsonin mieleen oli kyllä jääneet porot ja lähdöt olivat sen mukaisia. Kahdelta radalta yhteensä 40:stä esteestä Hudson taisi suorittaa ehkä 6 :) Yöksi ajettiin Pihtiputaalle, jossa tutuksi tuli niin nelostien läheinen yökerho kuin motellimajoituskin, hauskaa oli ja hieman erilaista ;) Sunnuntaina sitten ajettiin Janakkalaan, jossa Hudsonilla ja Pekalla oli taas kaksi agistarttia tiedossa, joista ekalla tuli hylly ja toisella LUVA! Kyllä oli kiva katsella Pekan ja Hudsonin hienoa yhteistyötä radalla. Sunnuntai-iltana ajelimme sitten kotiin ja maanantaina kului lähinnä pyykkiä pesten ja isäntä suuntasi illasta Järvenpäähän parrakkaiden kanssa agitreeneihin, itse kävin sillä aikaa tutustumassa Sellon aletarjontaan ;) Tiistai meni pakkaillessa tavaroita ja keskiviikkona suunnattiin kello kuuden maissa kohti satamaa..
Tiedossa oli yhdistetty loma&näyttelyreissu Baltiaan, lauttamatka meni leppoisasti osan aikaa nukkuen ja sitten ajeltiinkin Riikaan ensimmäiseksi illaksi ja yöksi. Käytiin vanhassa kaupungissa syömässä ja sitten hieman ostoksilla Gallerie-kauppakeskuksessa ennen hotellille suuntaamista. Illalla istuskeltiin sitten drinksuilla hotellin 26. kerroksessa yökerhossa, josta oli mahtavat näkymät yli Riian kaupungin. Pekan kasaama Panorama Riian yltä löytyypi täältä. Torstaiaamuna suuntasimme Druskininkaihin Liettuaan, jonne ajomatkaa oli se reilu 5h. Päästyämme hotellille, menimme syömään hotellin raflaan ja sitten suuntasimme näyttelypaikalle, jossa Heli taas trimmaili Bostonia seuraavien päivien koitoksia ajatellen.
Perjantain näyttelyssä Bostonin valiotittelirivi kasvoi taas yhdellä, kun Bostonin tulos oli AVO ERI1 PU1 ROP CACIB JA SERT SEKÄ LT MVA!! Tulokseen täytyy olla tyytyväinen, koska Liettuassa valitaan vain Rotunsa paras, siellä ei ole käytössä VSP tai paras uros tai paras narttu luokissa sijoituksia. Tuomari, totesi, että Boston voitti urokset siksi, että se oli hyvin kehittynyt rungoltaan ja liikkui oikealla draivilla. Narttujen osalta tuomari jäi kaipamaan kaikkien osalta parempaa draivia kehässä. Liikkeet olivat tärkeässä roolissa tämän tuomarin arvostellessa ja Boston veti kyllä hyvällä sykkeellä.
Isossa kehässä ei sitten sijoituttu, vaikka tuomari kävi katsomassa Bostonin ilmeen, mutta olen iloinen siitä, että koira jaksoi vielä siellä vetää kunnon draivilla vaikka kello oli jo melkein 20 illalla ja pitkä helteinen päivä takana! Pitkän päivän jälkeen suuntasimme hotellille ja sieltä sitten läheiseen italialaiseen ravintolaan illalliselle ja pullolliselle punaviiniä, kylläpä se teki hyvää rankan päivän jälkeen.
Lauantaina ei sitten ollut ihan meidän päivä, meille ei oikein noi voittajanäyttelyt sovi. Boston on aina siellä kakkonen ja niin oli nytkin, eli herra oli sitten neljännen kerran elämässään vice-Winner tullen toiseksi vanhemman venäläisen leikattukorvaisen ja -häntäisen uroksen jälkeen. Kyseinen uros oli myös päivän ROP-koira, ja Baltian voittaja titteli vuodelta 2011 lipsahti sitten sivusuun. Mutta ei olla ahneita, valiotitteli oli matkalta toiveissa ja ei toisen päivänkään tulos huono ollut AVO ERI1 SERT JA VARA-CACIB.
Sunnuntaina tiedossa oli vielä erkkari, siellä Bostiksen tulos oli VAL ERI2. Hävittiin taas vanhemmalle venäläiselle urokselle, jolla häntä oli typistetty (päivän Rop-koira) - tosin eri koira kun edellispäivänä. Tuomari sanoi jotenkin erikoisesti, että ensin ajattelin, että tämä voittaa (Boston), mutta sitten valitsen kuitenkin tämän?! No eipä tuo haittaa, hyvät arvostelut ja Liettuan valiotitteli mukaan kotiin tuotavaksi ja matka oli erittäin mukava, vaikkakin rankka.
Illalla sitten ajeltiin Riikaan yöksi, meidän piti mennä sushille, mutta pienen paikan olikin vallannut rugbyjoukkue, joten sitten päädyimme vanhaan kaupunkiin kymmenen maissa illalla ihanalle illalliselle. Ruoka ja viini oli hyvää ja iltaa jatkoimme riksa-ajelun jälkeen taas 26.kerroksen baarissa. Aamulla hieman väsytti, mutta kömmittiin aamupalalle ja sitten hieman kaupunkia kiertämään ja sen jälkeen suuntasimmekin jo ajomatkalle Tallinnaan. Siellä kävimme vielä ennen lautan lähtöä syömässä ja shoppailemassa Virukeskuksessa ja sitten viimeisellä lautalla kotiin. Tiistai meni pitkään nukkuessa ja pyykkiä pestessä ja illalla suunnattiin Pekan kanssa hölkkälenkille. Koirat ovat nukkuneet tiistaista tähän saakka lähes tauotta, joten ilmeisesti matka oli niille aika rasittava.
Eilen Pekka suuntasi agitreeneihin illalla parrakaiden kanssa ja mä menin pariksi tunniksi rääkkäämään itseäni salille (Baltiassa kun nääs, en hirveesti sylkenyt kuppiin ja ruokaakin tuli syötyä riittävästi ;). Illalla tehtiin ja syötiin ihania tapaksia ja loman kunniaksi korkattiin punkkupullokin, ja tänään käytiin sitten taas keskipäivällä hölkkälenkillä. Huomenna Hudson menee fyssarille ja mä jään Bostonin kanssa kotiin, koska meidän rento-Regina ei tartte hierontaa.. Rinssi kun on niin letkeä muutenkin ;) Muutama päivä vielä lomaillaan ja ensi viikolla sitten arki kutsuu.. oishan sitä voinut vielä pidempäänkin lomailla.
Lomalla
Blogin pitäminen tuntunut viime aikoina vähän liikaa työltä, varsinkin kun on ollut aivan tajuttomasti tekemistä sekä viikolla että viikonloppuisin. Joten päätettiin, ettei oteta blogista paineita vaan kirjoitellaan tänne kun jaksetaan ja ehditään. Nyt viime viikko oltiin lomailemassa ja vasta hetki sitten palailtiin kotiin kunnes taas ensi viikolla lähdetään uudella lomareissulle. Tarkempaa matkakertomusta, kuvia kameran syövereistä ja näyttely/agi sivujen päivitykset on tulossa myöhemmin, kun jaksetaan purkaa kaikki bitit koneelle. Aluksi siis hyvin lyhyet tarinat.
Aloitettiin viime viikolla lomat Tornion KV näyttelystä, josta Bostonille VAL ERI2 SA PU2 Vara-Cacib. Sen jälkeen suunnattiin Kuusamoon mökkeilemään viikoksi ja pyrittiin pysymään erossa turhanpäiväisistä interwebeistä ja puhelimista. Mökkiviikon jälkeen eilen lauantaina käytiin Kemissä piipahtamassa agikisoissa, tulokset tylyt HYL, HYL (Hudsonin kaikki kaksi aivosolua olivat jääneet porojen lumoihin). Ja tänään kun ajeltiin kohti kotia tehtiin stoppi Janakkalassa, jossa otettiin toiset kaksi agi-starttia. Hudson oli normalisoitunut edes hieman porohurmiosta. Ensimmäinen rata lupaava HYL, mutta kämmäsin pahasti ohjauksissa. Toiselta radalta sitten kakkosten ensimmäinen LUVA, sijoitus 3/23 ja tulos -4.40. En voi sanoa olevani rataan täysin tyytyväinen (tai että H olisi ollut täydessä iskussa), mutta en jaksa nyt nipottaa koska kuitenkin meidän ensimmäinen nousunolla! Muut kuvat on vielä kamerassa, mutta video piti kaivaa esiin kun näitä tekee mieli aina analysoida - alla siis tän päivän rata:
Kahden viikon sisään kolmas ROP! Ja Klag 2011
Taas on oltu reissun päällä perjantai iltapäivästä melkein tän päivän puolelle koko konkkaronkka, ja nyt ehtii vasta kirjoitella blogia, samalla kun isäntä käsittelee tähän kuvia ;)
Perjantaina suunnattiin tosiaan taas täältä Espoon suunnasta maantielle, kohteena tällä kertaa Kokkolan KV ja agilityporukan perinteinen Klag. Meille molemmat kyllä uusia tuttavuuksia Kokkolassa. Kolmen maissa startattiin ja alkuun Suomineito näytti taas parastaan, mutta kyllä se ilo tuolla Pohjanmaalla viimeistään loppui, kun vettä tuli kuin Esterin peestä. Näkyvyys oli nolla ja isäntä vaan halusi sinnikkäästi jatkaa matkan tekoa, en uskaltanut sitten ihan hirveesti kritisoida, kun ei toi tienposki kaatosateessa ois kauheasti houkutellut sekään ;) Mutta siis ihan tosissaan oli aivan järkyttävän huono ajokeli ja autoja oli tienvarressa parkissa useampia, koska matkanteko oli tosiaan aika hurjaa siinä sateessa. Tuli mieleen jotenkin se kappale ”Ja tulvii pohjanmaa..”. En muutenkaan lukeudu mitenkään tuon puukkojunkkari-seudun sankimpiin ihailijoihin, joista pellot ja ladot on makeinta Suomi maisemaa, vaan pidän enemmän Pohjois-Karjalan upeista jylhistä ja järvisistä seuduista Karvion kanavaa unohtamatta. Joten ei me varmaan paljon näkemistä menetetty kun ajeltiin siellä tasamaalla ;) Onneksi hieman ennen Kokkolaa alkoi selkiintyä ja kun päästiin Kokkolan keskustaan, niin ilta-aurinko paisteli ihanasti.
Käytiin viemässä tavarat hotelliin ja sitten siihen joen rantaan mentiin ulkoiluttamaan koirat, nättiä seutua se puisto ja varsinkin ne ihanat puutalot siinä keskustassa oli. Sitten pojat hotelliin ja niille ruuat, ja miettimään seuraavan päivän aikatauluja. Huoneen kanssa meillä kävi joku ihmeen juttu saatiin saunallinen huone, tosin perjantai-iltana itse huone oli kuin sauna, ilmastointia ei ollut lainkaan ja ainoastaan sellainen leipälautasen kokoinen tuuletin, onneksi ikkunat sai auki ja edes vähän ilmaa virtaamaan. Kun oltiin saatu asetuttua, niin eikös se kaatosade vallannut Kokkolankin. Hyvä, että päästiin sitä ennen hotelliin. Nukkumaan meno meni aika myöhään ja hyvin se uni taas maittoi matkan teon jälkeen, aamulla herättiin sitten kellon soittoon ja suunnattiin ensin koirien kanssa taas joenrantaan kunnon lenkille ja sitten ysin maissa suunnistettiin agilitykisoihin Kokkolan leirintäalueelle, jossa Pekalla ja Hudsonilla oli lauantaina kaksi starttia. Olin luvannut Pekalle, että jos Bostiksesta tulee FI MVA Lapinlahdella, niin Juvan näyttely saa jäädä väliin ja suunnataan agilitykisoihin ja Kokkolan KV-näyttelyyn. Pekka kirjoittaa varmaan enemmän tosta agilitystä tähän loppuun, joten mä tyydyn toteamaan vaan, että mikäs sitä on ollessa kauniissa säässä ulkona auringossa katsomassa agikisoja. Me oltiin Bostonin kanssa ihan vaan turistin roolissa ja Boston veteli välillä unia häkissä ja emäntä viltillä ;) Kivoja uusia snautseri-immeisiä tavattiin tuolla agilitykisoissa, jotenkin siellä tuntuu olevan huomattavasti rennompi ilmapiiri kuin näyttelyissä ja porukka kannustaa iloisesti toinen toisiaan. Tosin varmasti siihen vaikuttaa myös se, että mä en jännitä siellä samalla lailla kun näytelmissä, tokihan mua jännittää miten Pekalla ja Hurjalla menee, mutta se on erilaista.
Lauantai-iltana treffattiin sitten Ferdinan-porukkaa ja sovittiin seuraavan päivän aikatauluista ja turistiin muuten vaan snautseria, käytiin myös tsekkaamassa näyttelypaikka ja sen jälkeen suunnattiin vielä sapuskalle. Sitten hotelliin, jonne mennessä molemmat koirat olivat jo täysin raatoja. Ei paljon pojat liikahtaneet illalla hotlassa ja kyllä me molemmat kaksijalkaisetkin oltiin ihan väsyksissä. Aamulla olikin sitten tiukka herätys kuuden jälkeen, koirien kanssa kunnon lenkille ja sitten tavaroiden pakkaus hotellissa ja näyttely- sekä agilitypäivään valmistautuminen. Oltiin näyttelypaikalla jo ennen ysiä, koska Pekalla ja Hurjalla oli eka startti jo ennen puolta yhtätoista ja sen piti viedä mut ja Bostis raviradalle. Aamulla sitten olin Pekan ja Timpan apuna pystyttämässä kolme telttaa ja roudattiin sitten tavarat meidän telttaan ja sitten Pekka suuntasikin jo agiradoille. Kehää odotellessa kampasin koiran ja turistiin porukassa, aina ennen kehää sitä vaan on jotenkin niin täpinöissään, että ei sitä oikein pysty keskittymään. Olin sitten unohtanut kotiin numerolapun pidikkeenkin, mutta onneksi Anulta sain lainaan sellaisen, kiitokset vielä!
Tuomarina Kokkolan KV-näyttelyssä oli Annemari Maeland Ruotsista ja snautsereita oli ilmoitettu yhteensä 15kpl, joista uroksia oli 7kpl. Bostis esiintyi ekaa kertaa valioissa ja täytyy sanoa, että upeesti menikin. Ei siis sen esiintymisen puolesta, mutta ainakin lopputuloksen. Tosin Boston liikkui aivan mielettömällä dravilla ja millä vauhdilla! Piina oli ihan pitelemätön, siis sanan varsinaisessa merkityksessä, niin juostessa kuin seistessäkin! Hyvä, että pysyin edes perässä kun Boston ravasi sellaisella potkulla, että tuomarikin kirjoitti arvosteluun, että maatavoittavat liikkeet! Bostonin kanssa toi näyttelyasennossa seisominen on välillä hieman vaikeaa. Piinaa kun välillä meinaan ei vois vähempää kiinnostaa se poseeraaminen, se on aivan liian tylsää testosteronia pursuavalle urossnautserille, paljon mieluisampaa ois tutustua kaikkiin maailman narttuihin, ne on Bostonista niin ihania kaikki ja mitä tiukkaluontoisempia, niin sitä parempi.
Mutta siis itse näyttelytulokseen, Bostonin tulos oli upeasti kolmas ROP kahden viikon sisään! Ihan uskomattoman upea näyttelyputki meillä on nyt takana vaikka itse sanonkin, eli tulos siis VAL ERI1 PU1 ROP CACIB! CACIB oli Bostonin kuudes ja vaikka Inttivalion arvo on jo plakkarissa, niin tuntuu se silti aina niin mukavalle saada se. Bostonin siskosta Elsasta tuli hienosti Suomen muotovalio, onnittelut Helille ja Elsalle! Ja Bostonin veli Pomo sai vara-sertin ja kasvattaja Heli oli ROP-kasvattaja. Mutta ettei menisi ihan poskettomaksi hehkutukseksi, niin täytyy sanoa, että ollaan iloisia menestyksestä mikä meitä on kohdannut ja suunnataan nöyränä uusiin haasteisiin taas tulevina viikkoina.
Kiitokset mukavasta viikonlopusta Helille, Timpalle, Teemulle, Villelle, Anulle, Kimmolle ja Birgitalle sekä tietenkin yhteensä viidelletoista mukana olleelle Ferdinan porukan partasuulle;) Oli siinä muuten snautseria viisitoistavuotiaasta neljäkuisiin. Ja nyt Pekan turinoihin..
Loppuun siis Kokkolan agilitykatsaus. Kun toi Bostonin suomen valious varmistui niin sain suostuteltua toisen puoliskon jättämään Juvan näyttelyn väliin ja pääsin ilmoittautumaan Klagiin kahteen starttiin sekä lauantaille että sunnuntaille. Enpä muuten tiennyt, että Klagissa mennään “perinteiseen” kilpailutyyliin niin, että ensin A-rata ykkösille, sitten kakkosille ja lopuksi kolmosille jonka jälkeen vasta aloitetaan B-rata samassa järjestyksessä. Täytyy sanoa, ettei musta ihan tän systeemin fania saa koska päivät venyy ihan järjettömän pituisiksi. Lauantaina päivän ensimmäinen startti oli meillä joskus ennen klo yhtätoista aamupäivästä ja jälkimmäinen sitten joskus viiden aikoihin alkuillasta. Sunnuntaina ensin käytiin kasaamassa aamusta teltat näyttelypaikalla, siitä suuntasin agikentälle jossa startti kympin jälkeen, siitä takaisin näyttelypaikalle jossa sitten vietin iltapäivän ja sitten taas neljän jälkeen takaisin agikentälle ottamaan viimeinen lähtö. Vaikka ei ole kuin vajaa minuutin suoritus niin vajaalla keskittymisellä ihan reisillehän se menee.
Kokonaisuutena tuloksien puolesta ei kovin ihmeelliseltä näytä, yksi surkeahko tulos ja kolme hyllytystä. Mutta en ole silti juurikaan pettynyt, toki mä koko ajan odotan että homma natsais ihan satasella mutta toisaalta koko ajan vaikuttaa että palaset loksahtelee enemmän kohdilleen. Radalla nykyään mennään pitkälti hyvällä sykkeellä eikä hetkeen ole näkynyt snautserisikailua, ainakaan kovin paljoa .. :) Lauantain ensimmäinen rata oli sellanen semi-esitys, vähän huonosti ajoitettuja ohjauksia ja laskin videosta että Hudson vietti kontakteilla sellaiset rapiat 12 sekuntia ihan huvin vuoksi :) Tässä alla siis eka startti.
Lauantain kakkosrata olikin sitten huomattavasti parempi esitys. Itseasiassa ensimmäiseen 15 esteeseen oon todella tyytyväinen, pari hyvää kohtaa ja ennen muuria tulleessa hyppysarjassa kerrankin ajoitan kaiken oikein. Sitten lopussa kepeille mokaan sisäänviennin johon karahtaa keskittyminen ja hyllytän tokavikan esteen. Alla kakkosrata.
Sunnuntain kahdesta radasta ei tällä kertaa ole valitettavasti videota, koska hovikuvaaja vietti aikaansa näytelmien puolella. Sunnuntain ensimmäinen starttiin olen myös hyvin tyytyväinen, siitä hylätty kun otettiin putken väärä pää. Ois pitänyt tarkemmin ja tiukemmin vetää Hudson eri linjalle, mutta helppohan se on sanoa jälkikäteen. Jokatapauksessa kokonaisuudessaan rata oli yhtä vauhdikasta menoa kuin toi mistä on videoa ja pari vaikeahkoa kohtaa meni hienosti. Viimeinen Klag-rata meni sit varmaan väsymyksen piikkiin, H otti toisen riman heti alas, mitä yleensä ei kyllä juurikaan tapahdu ja sen jälkeen hölmöilin väärät ohjaukset kolmoshypylle ja hyllytys. Kyllä tosta vielä hyvä tulee kun jaksaa kärsivällisesti tehdä duunia, jossain vaiheessa saadaan koko paketti kasaan niin vois saada tuloksiakin. Jos ei muuta niin toivossa on hyvä elää ;)
Bostonille neljäs valiotitteli viikon sisällä!
Kirjoitellaan nopsasti tästä Tallinnan lautalta. Oli vähän erilainen juhannus tällä kertaa. Oltiin Luigessa Eestissä kansallisessa näyttelyssä. Bostonin tulos oli AVO ERI1 PU2 SERT ja Viron muotovalio! Poika täytti eilen 2v 5kk ja nappasi neljännen valiotittelin viikon sisään.
EDIT: Loput lisätty, kun päästiin illasta kotiin asti.
Ihanaa olla kotona! Rankka reissu taasen takana, vaikkakin hyvin onnistunut sellainen. Viime viikko oli kiireinen (tässä tiivistettynä viikon tapahtumat), maanantaina kun tultiin kotiin Oulusta, ajettiin suoraan Järvenpäähän jossa Pekalla oli molempien koirien kanssa agitreenit. Tiistaina suunnattiin kasvattaja Helin luokse siistimään Bostista ja hieman juhlistettiin Bostonin hienoa menestystä, sekä suunniteltiin kesän näyttelyreissuja. Keskiviikkona Pekalla oli taas molempien koirien kanssa agitreenit ja torstaina Boston kävi rokotuksissa ja pakkailtiin tavaroita Eestin reissua varten.
Perjantaina nukuttiin aamulla kohtuu pitkään, sitten koirien kanssa lenkille, aamusta vielä hieman siistin Bostonia ja pakattiin loppuja tavaroita reissua varten. Neljän maissa sitten suunnattiin Tallinnan lautalle ja oltiinkin ekaa kertaa SuperStarilla, joka oli huomattavasti parempi laiva kun Star, jolla ollaan matkattu kaikilla aikaisemmilla kerroilla Viron näyttelykeikoille. Löydettiinkin keulasta hyvät paikat sohvalta ja meitä molempia väsytti ihan armottomasti, joten eikun reput päänalle ja unta kupoliin ja kello soimaan ;) Vedettiinkin siinä sitten sellaiset reilun tunnin unet, menee se matka niinkin rattoisasti. Herättiin vasta puoli tuntia ennen kun laiva tuli satamaan ja sinä aikana käytiin äkkiä shopittamassa hieman pakkeleita, jerkyä ja pähkinöitä. Sitten autolle, Boston veteli sikeitä kun tultiin autolle ja Hudson tapansa mukaan oli kärsinyt matkajännityksestä ja läähätti kuten aina laivamatkoilla. Lautalla oli vähän porukkaa, joten päästiin nopsaan pois ja suunnattiin jo tutuksi tulleelle hotellille. Sitten kamat hotlaan ja Sikupilliin iltapala ostoksille, sekä ostamaan vissyä ja limua seuraavaksi päiväksi. Kun päästiin hotellille, niin Pekka vei ostokset sisään ensin ja sitten lähdettiin käyttämään koiria.
Kun päästiin huoneeseen, niin ruokittiin koirat, jonka jälkeen ne molemmat painuivat sängyn alle nukkumaan, eikä niitä juuri ennen aamua näkynyt. Mekin mentiin nukkumaan tosi aikaisin ja saatiinkin nukuttua tosi hyvin ja pitkään. Yöllä oli satanut ja koko lauantaiksi oli luvattu kaatosadetta, mutta aamulla ei satanut ja päivä näytti valkenevan. Koirien kanssa ulos ja sitten valmistautumaan näyttelyyn lähtöön Luigeen. Missään ei ollut näyttelypaikan osoitetta, sen enempää kuin paikkaa, ainoastaan, että näyttely on Luigessa. Eikun Luige naviin ja ajelemaan, matkaa oli sellainen parikymmentä minuuttia Tallinnasta, ja ihan sattumalta löydettiin näyttelypaikka, sinne ei ollut yhden ainoata opastetta, aika reilu meininki tuolla Virossa. Näyttelypaikka oli ilmeisesti vanha maatila, jossa oli aika eksoottiset vessat ja haju oli jotain sanoinkuvaamatonta. Ilma oli ihan kiva kun päästiin paikalle ja teltta saatiin helposti paikoilleen kehän laidalle ja sitten vaan seuraamaan kehää. Tuomarina oli Dina Korna Virosta, joka näytti jakavan pääsääntöisesti eriä ja jonkun verran eh:ta. Snautsereita oli ilmoitettu paikalle viisi kappaletta, kyseessä oli kuitenkin vain kansallinen näyttely. Boston oli vuorossa viimeisenä ja paras uros kilpailuluokassa sijoituttiin toiseksi, tuomari tuli vielä perustelemaan, että miksi. Tällä kertaa Bostiksesta löytyi vikoja, kuten se, että karvan tulisi olla sillä pidempää ;) Tämä lienee kuitenkin enemmän omistajan vika kuin koiran, mutta tulihan siitäkin maininta nyt arvosteluun.. Tuomari ei katsonut itse koiran hampaita, kuin ainoastaan pienemmiltä koirilta, mutta mm. Rottweilerien ja snautserien omistajien piti itse näyttää koiran hampaat, mä en ole tottunut tekemään niin, vaan tähän saakka meillä on aina tuomari ne katsonut. Mutta siis lopputuloksena Bostiksen tittelirivi komistui Viron muotovalion verran, mikä meillä oli tietenkin haaveissa reissun osalta. Pojan tittelit on kyllä tulleet pikavauhtia, nyt neljä valionarvoa viikon sisään ja kyllähän se omistajan suun saa hymyyn ja pään pyörälle kun eilen 2v5kk täyttäneen pikkujätkän tittelit on INT & FI & SE & EE MVA!!
Ennen paluumatkaa käytiin hieman shopittamassa Ülemistessä ja Virukeskuksessa kahvilla, laivamatka ei mennyt ihan niin nopeasti kun Viroon päin, kun valitettavasti ei päästy päikkäreille ;) Koirat sai kotiin tulon jälkeen ruuat, jonka jälkeen ne leikkivät hetken keskenään ja sitten molemmat suuntasivat unten maille. Kyllä meillä on taas kaksi raatoa lattialla. Ai niin ja ostettiinhan me aika monta pulloa skumppaa syksyllä järkättäviin valiokahveihin. Ennen sitä ei kerkee, on niin monta näyttelyviikonloppua tässä edessä, että menee varmaan syys-lokakuulle niiden Bostiksen valiokahvien järkkääminen. Olen ilmoittanut Bostonin ensi viikonlopuksi Juvan kansalliseen, mutta eipä taideta jaksaa lähteä sinne, kun ois vähän muutakin puuhaa. Sikäli kyllä harmittaa, että siellä olisi vain ja ainoastaan 3 snautseria ilmoitettu kansalliseen näyttelyyn, mutta nyt kun on tuo Suomen valiotitteli kanssa pulkassa, niin isäntäkin pääsee välillä Hurjan kanssa agikisoihin ;)
Uusia koitoksia suunnitellessa ja odotellessa, monta mukavaa näyttelyreissua on kesälle ja syksyllekin tiedossa ainakin hyvän seuran puolesta, menestyksestä kun ei koskaan tiedä. Mä kun olen niin taikauskoinen, niin en hirveästi viitsi huudella minne ollaan menossa ja milloin ja kun nyt on tullut tätä makeaa ihan mahan täydeltä, niin ei oikein uskalla mitään enää tältä kesältä haaveilla, toivoa voi tietenkin ;)
KIITOKSET KAIKILLE BOSTONIN MENESTYKSESTÄ ONNITELLEILLE JA HENGESSÄ MUKANA ELÄNEILLE!
Superviikonloppu!!
Kirjoittelen nyt tätä täältä hotellista Oulusta käsin. Viikonloppu on mennyt aika pitkälti autossa ja koiranättelyissä. Perjantaina kurvattiin maantielle jo kolmen maissa ja suunnaksi otettiin Siilinjärvi ja jo tuttu hotelli Sandels, jonka mökissä bunkattiin viime vuonna Sawo-show:n aikaan. Mökki ei ole koolla (eikä myöskään yksityisyydellä pilattu) mutta mukava ja kätevä koirien kanssa. Perjantaina oltiin perillä möksällä joskus kasin maissa ja Pekka ehti vielä hyvässä säässä grillailla pihalla. Seinänaapurina meillä oli kaksi Maine Coon kollia omistajineen, hekin matkalla näyttelyyn, tosin kissa sellaiseen ;) Illan aikana tuli sitten perehdyttyä kissanäyttelyiden kulkuun, arvosteluun ja titteleihin ;)
Aamulla sitten suunnattiin vähän matkan päähän Lapinlahdelle ryhmänäyttelyyn, jossa tuomarina oli Paavo Mattila ja johon oli ilmoitettu 8 kpl p&s snautsereita. Oltiin taas hyvissä ajoin paikalla, kuis muuten mun luonteella. Mulla kun on aina vatsa nurinpäin näytelmissä ja hyvä, että en pureskele kynsiäni ;) Ehdin jonkun aikaa katsella arvostelua ja aikalailla paljon näkyi keltaisiakin nauhoja tulevan. Me oltiin ekana tulessa ja Boston esiintyi hyvin, liikkui hyvällä draivilla ja jaksoi poseeratakin ihan jees. Lopputuloksena oli sitten kaiken kaikkiaan AVO ERI1 SA PU1 ROP SERT JA FI MVA!! Sertti oli tietenkin toiveissa ja samalle tuomarille olin ilmoittanut Bostonin jo keväällä, mutta silloin ei valitettavasti päästy osallistumaan. Arvostelu oli hyvä, lisään sen kotoa käsin tuonne näyttelyt –sivulle huomenillalla kunhan päästään kotiin.
Lapinlahdella oli tosi hieno päivä ja sateesta ei ollut tietoakaan, kunnes kehien päätyttyä alkoi vettä ropista. Ryhmään ei voitu jäädä, koska meillä oli aikamoinen matka taitettavana tämän päivän koitoksia varten. Lähdettiinkin sitten heti snautserikehän jälkeen ajelemaan Jällivaaraan kansainväliseen näyttelyyn, jonne oli matkaa yli 600 kilometriä ja ajoaikakin 7,5 tuntia navin mukaan ilman stoppeja. Keli vaihteli aikalailla matkan varrella sateesta aurinkoon ja perillä Jällivaarassa oltiin joskus seiskan maissa, ei kun kamat hotelliin ja koirat pihalle ja sitten sisälle ja unta palloon tai näin ainakin oli tarkoitus. Hurjalla oli muuta mielessä, turistin rooli on aktiivisella snautserille hieman vaikeaa ja Hudson päättikin toimittaa koko yön yövartijan roolia hotellissa (mitään korvausta tästä ei kyllä jostain kumman syystä saatu ja Hudsonkin sai pelkkiä tiukkoja käskyjä leipäläven sulkemikseksi lähinnä Pekalta). Isännältä meinasi mennä useamman tunnin ajomatkan ja muutaman epätoivoisesti nukkumista yritety tunnin jälkeen hermo. Boston oli niin naula otsassa, että se veteli sikeitä sängyn alla (se tarttee aina kunnon kauneusunet, että jaksaa uunoilla kehässä ;)) ja tyytyi ainoastaan hiljaa murisemalla säestämään Hudsonin vartiointia, kunnes aamuyöstä jo molemmat availivat äänijänteitään ja me sängyn pohjalta jylistiin käskyjä kuuroille korville. Aamulla olikin sitten ennen näyttelyynmenoa etsittävä Jällivaarasta paikka josta saa lattea, että sai silmät auki. Näyttelypaikalla oltiinkin sitten jo hyvissä ajoin ennen kasia, myös muita suomalaisia oli paikalle jo kerinnyt.
Sitten telttaa pystyyn ja luetteloa ostamaan, hyvä, etten perseelleni lentänyt kun se avasin. Suomesta oli useampiakin huippukoiria paikalla (12:sta ilmoitetusta 10 oli suomesta ja uroksia oli 7kpl) ja ehdin jo ajatella, että päästään kotimatkalle hyvinkin ajoissa. Sää vaihteli ihan hirveesti ja onneksi juuri ennen kehään menoa hetkeksi sade taukosi. Me oltiin taas ekana tulessa ja tuomarina oli Miroslaw Sidar Slovenista. Tuomari oli tarkka siitä miten koiraa tuli esittää ja mä sainkin noottia siitä, että en saa seisottaa koiraa namin kanssa enkä juosta liian lujaa kun Boston laukkasi. Lisäksi Ruotsissa ekaa kertaa näyttelyssä ikinä olevana olin ihan pihalla, että siellä ei saa nauhoja vaan kehäsihteeri näyttää vaan sellaista plakaattia, mitä koira on saanut. Saatiin alkuun ERI ja sitten kilpailuluokassa oltiin ykkösiä ja saatiin SA, olin ihan ällikällä lyöty! Paras uros luokassa sitten tuli se todellinen pommi, eli kaikesta mun surkeestä handlaamisesta huolimatta koira oli hyvä ja tuomarin mielestä ”perfect” niinkuin hän itse ilmaisi. Ja me oltiin PU1! Bostonin tulos oli siis sateisessa säässä niin aurinkoinen kun olla voi ja omistajakin ihan sekosi onnesta, eli AVO ERI1 SA PU1 ROP SERT CACIB SE MVA JA KANSAINVÄLINEN MUOTOVALIO!!! Siis ihan uskomatonta, että siitä tuli C.I.B 2v4kk iässä ja ekassa mahdollisessa ulkomaannäyttelyssä, sen lisäksi kolme valiotitteliä 24 tunnin aikana ei mene oikein vieläkään jakeluun. Siis mä oon ihan, että täh? Tapahtuiko tää oikeesti meille?
Haluan tietty kiittää Bostonin kasvattajaa Heliä siitä, että olen ylipäänsä saanut tuon ihanan ja upean koiran omakseni (tai omistaahan Pekka siitä puolet ;)) ja paljon tästä kunniasta menee kasvattajalle, joka on kannustanut käymään näyttelyissä ja aikaa ja vaivaa urannut aina tarpeen niin vaatiessa Bostonin siistimiseen ja ohjeistanut näyttelyilmoittautumisissa ja muutenkin ollut kaikella tavalla apuna ja tukena kaikessa mahdollisessa, eli siis kiitos Heli!
Viimeiseksi on pakko kiittää tuota ihanaa rakasta aviomiestäni Pekkaa, joka on aina jaksanut toimia kuskina ja kepoilla näyttelyissä vaikka tiedän, että se ei ole sun suosikki hommaa, ilman sitä Boston ei kuitenkaan olisi tänään C.I.B. Kiitos mussu! Täähän meni ihan sika imeläksi, skipatkaa loppu jos alkaa jo ällöttää!
Kuvia Bostonista näyttelyissä ja arvostelut tulee huomenna kun päästään kotiin. Nyt öitä, koirat on jo ihan kanttuvei ja onnellisen väsyneitä, eikä omistajat jää kauaksi taakse.
EDIT Ma-ilta: Kotona ollaan taas ja kuvat lisätty tähän. Näyttelysivu päivitellään kun ehditään.
Pieksämäen näyttely ja Maaningan agilitykisat
Koko viikonloppu oltiin reissussa ja eilenkin oli koko ilta menoa, niin ehdittiin päivittää blogia vasta tänään.
Perjantaina pakattiin kamppeet ja lauantaiaamuna seitsemän maissa suunnattiin auton keula kohti Pieksämäen kansallista näyttelyä. Päivä oli tosi upea, sää mitä upein ja mikäs sitä oli aamulla ajellessa Suomen suvessa. Koirien uusi autohäkki on ihan loistava ja pojat viihtyvät siinä paremmin kuin hyvin, nyt ilma kiertää kunnolla häkkiinkin, koska se ei ole niin tiivis kuin edellinen boksi oli ja pojilla on paremmat tilat maata siinä molempien. Myös muut uudet varusteet pääsivät koekäyttöön kesän ekalla näyttelyreissulla (ja mahtuvat nyt suurin osa auton perään, mikä on ihan mahtavaa!), joita onkin tästä eteenpäin käytännössä katsoen melkein joka viikonloppu syksyyn saakka ;) Autojääkaappi piti juomat ihanan viileinä ja vilvoittavina hellepäivänä ja koirien näyttelykärry, joka toimittaa sekä häkin, että trimmipöydän virkaa oli superhyvä käytössä. Siinäkin on sama homma, että se on tarpeeksi iso kahdelle urokselle ja lisäksi ilma kiertää siinä paremmin kuin vanhassa kevythäkissä. Uusi teltta pääsi myös koeajoon, ja sekin todettiin tarpeelliseksi hellekelillä, ihana oli välillä istua teltan varjossa kun aurinko porotti ihan täydeltä taivaalta. Voishan noita varusteita vielä hieman hifistellä, mutta liekö se tarpeen. Katsotaan nyt mitä sitä vielä keksii ;)
Mutta mitä sitten itse näyttelyyn tulee, niin tuomarina oli Keijo Alen. Päivä venyi aika pitkäksi, olin laskeskellut, että meidän arvostelu ois alkanut puolitoista tuntia aiemmin kun se lopulta alkoi. Olin ehtinyt seurata aika pitkään pinserien ja käppänien arvostelua ja aika paljon EH:ta jaettiin ja SA:kin oli aikalailla kortilla. Bostonin tulos oli helteisessä säässä melkein 10 kuukauden näyttelytauon jälkeen AVO ERI2 SA PU3 VARA-SERT, taidan kommentoida ainoastaan sen verran, että oman koirani kehäkäytökseen ja esiintymiseen olen tyytyväinen. Boston oli niin kuin mitään taukoa ei ois ollutkaan, suhtautui avoimesti tuomariin ja liikkui tosi hyvällä draivilla vaikka olikin tosi kuuma päivä. Arvostelu oli hyvä, se löytyy kokonaisuudessaan tuolta näyttelyt-sivuilta. Nyt ei muuta kuin uusia koitoksia ootellessa ;) Pekka kirjoittelee sitten tähän loppuun noi agilitykuulumiset, meillä kun oli aika koiramainen viikonloppu taas vaihteeksi.
Kun kerran oltiin näyttelyreissulla jo valmiiksi niin olin katsastanut sopivan kisan sunnuntaiksi lähiseuduilta. Olin siis ilmoittautunut Maaninkaan kahteen lähtöön KPSH:n järjestämiin kisoihin ja yövyttiin lähellä vuokratussa mökissä. Olen kyllä reilusti tyytyväisempi ratoihin, kuin mitä tuloksista voi päätellä. Ensimmäisestä radasta kymppi ja reilusti yliaikaa ja toisesta radasta pukkasi hylättyä. Molemmissa radoissa kontaktiesteet superhitaita, mutta tästä en ota yhtään stressiä. Pääasiana mulla on nyt ettei Hudson varasta kontakteilta, menkööt yliajalle kunhan kaveri pysyy ruodussa. Olen varma, että saan niihin nopeutta sitten aikanaan ja tärkeämpää nyt on ottaa alastulot. Loppuun pientä analysointia radoista ja kokemastani ahaa-elämyksestä :)
Molemmissa radoissa siis virheet ihan puhtaasti meikäläisen ohjausvirheitä. A-radan virheen syytä ei oikein näy videolta, mutta ennen muuria olevan hypyn ohjasin väärältä puolelta. Hudson sai huonon kulman muurille ja siitä sitten virhe. Kepeille tultaessa olin myöhässä sekä ohjasin vielä huonosti, joten sieltä kielto. Ja taas pitkät kurvit, mutta muutoin aika hyvää vauhtia. Alla siis video A-radasta.
B-radassa meidän hylätyn aiheutti jo mun aluksi pelkäämä puomilta seurannut pätkä. Puomilta tultiin hypylle, josta piti kääntyä tiukasti kepeille mutta sen lisäksi suoraan hypyn edessä oli putki houkuttemassa nausteria. Sain kuitenkin ihmeen kaupalla Hudsonin pysähtymään hypyn jälkeen, mutta itse jäin tästä hämmentyneenä seisomaan paikalleni enkä komentanut keppejä. En ohjannut ja käänsin kropan inasen kohti putkea niin sinnehän se sitten kuitenkin luikahti. Ohjaajan tyhmyydestä sakotetaan :) Keppien jälkeinen radan takaosassa suoritettava pätkä meni ihan ilman keskittymistä pipariksi, mutta sen jälkeen jaksoin loppupätkän ohjata about kunnolla. Kepeille kääntymisestä olen erityisen ylpeä ja siitä mä koinkin jonkinlaisten valaistumisen. Mun pitää vaan reteemmin ottaa tietyissä kohdissa sokkareilla, persjätöillä yms ja luottaa Hudsoniin, kyllä se suurimman osan hanskaa jos annan sille mahdollisuuden. Ja oma kroppa pitäis pitää liikkeessä koko ajan, koska jos mä pysähdyn niin herra Hudson alkaa helposti tekemään omaa rataansa.
Kunhan hiljalleen edistytään niin olen tyytyväinen, on toi H sen verran haastavampi tapaus kuin Boston agiradalla. Bostonin suoraviivaiseen menoon radalla on mun paljon helpompi mukautua. Nähdään sit aikanaan että miltä ne kisat näyttää sen kanssa, mutta kaikki aikanaan.
Hiljaiseloa
Tässä oikeastaan koko helmikuu ollut todella hiljaiseloa meidän huushollissa kaikkien harrastusten kannalta. En nyt enää edes muista tarkalleen missä järjestyksessä on ollut kaikenlaista. Mutta alkukuusta taisi olla niin pirun kylmä parin viikon jakso, ettei oikein pystynyt tekemään mitään. Agilitytreenit jäivät väliin, kun ei ollut lämmintä hallia missä treenata. Kerran taidettiin olla Hudsonin kanssa treenaamassa ja silloin homma sujui erittäin hienosti vaikka treenasin kisamaista suoritusta niin mitään ongelmia ei tuntunut olevan edes kontakteissa.
Sitten kun pakkasten puolesta treenauksen oisi ollut mahdollista jatkua niin meidän treenipaikka lähti alta. Purina-areenalla ei sitten enää treenailla tänä keväänä, joten paska säkä meidän kannalta koska siellä oli meidän vakiovuoro. Pitäisi päästä treenaamaan edes pari kertaa, koska tekisi mieli päästä taas kokeilemaan kisaamista Hudsonin. Ilman paria hyvää treenikertaa en taas uskalla ilmoittautua kisoihin, koska tarttis vähän varmuutta. Eikä vielä oikein järkkäillä epiksiäkään, joten ilmeisesti tässä ei voi nyt muuta kuin odotella ulkokauden alkamista. Tulee pisin agitauko ikinä, pari kuukautta varmaankin, mutta toivottavasti saadaan sitten kisamoodi takaisin. Noh, valitukset sikseen eikä tässä nyt oikeen muuta voi kuin odotella lumien sulamista.
Joskus tossa kovien pakkasten aikaan Boston sai ton haavansa vatsan seutuville ja nuoli sen tulehtuneeksi sen yhden yön aikana. Nuorempi herra oli muuten helvetillisen ärhäkkä kaveri Hudsonia kohtaan kipeänä ollessaan. Ihmeteltiin, että mistä nyt tuulee kun Boston käy toiseen kiinni ilman mitään varoitteluita ja sen takia oikeastaan vasta huomattiinkin että kaverihan on kipeänä. Viikon antibioottikuurin jälkeen tehtiin vielä tyhmästi, kun otettiin kaulurit pois varmaan päivää kahta liian aikaisin ja Boston nuoli haavan taas pahemmaksi. Tällä kertaa haava ei ehtinyt tulehtumaan, mutta kuitenkin uusi antibioottikuuri ja kaulurit päähän molemmille. Päätettiin, että saavat pitää tötteröt päässä niin kauan kunnes toi iho on ollut parantunut usean päivän ajan ja vasta nyt muutaman päivän ajan ollaan oltu ilman kaulureita.
Tässä tän kuukauden aikana noiden kaverien keskenäiset välit on muuttuneet erilaiseksi kuin aikaisemmin. Ehkä se on ollut muutoksessa aikaisemminkin, mutta ei olla sitä huomattu kuin varmaan vasta nyt tän kuurin aikana. Boston kovapäisempänä ja suoraviivaisempana on ottanut pomon roolin noiden kahden välillä ja Hudson väistelee nuorempaansa. Kun Boston kipeänä ollessaan kävi pari kertaa Hudsonin päälle ilman mitään syytä niin tämä on jäänyt Hudsonin mieleen. Nyt välillä kun Boston yrittää agitoida Hudsonia leikkimään niin vanha herra vaan lähtee pois eikä todellakaan halua ryhtyä mihinkään leikkeihin Piinan kanssa. Hassua sinänsä koska Hudsonilla kyllä dominanssia löytyy, mutta ei sillä tunnu olevan mitään halua kyseenalaistaa Bostonin touhuja vaan väistää aina katseellaan tai tekee rauhoittavia eleitä. Toisaalta välillä nukkumaan mennessä kaverit saattavat mennä vierekkäin kerälle. Ota näistä nyt sitten selvää.
Viimeisin viikko ollaan sitten oltu molemmat meistä kipeinä. Ensin meikäläinen oli viime viikonlopusta lähtien useamman päivän kauheassa flunssassa ja sitten loppuviikosta Eppu sai saman taudin ollut makuupotilaana. Räkätauti jatkuu edelleen ja toivottavasti kohta pääsisi siitä eroon. Meidän piti olla tänä viikonloppuna näyttelyissä, Eppu oli ilmoittanut Bostonin kahteenkin eri paikassa olevaan näyttelyyn, Euraan ja Tallinnaan, mutta jäivät sitten molemmat väliin sekä meidän flunssan ja Boston vielä päälle olleen antibioottikuurin takia. Joten tämän vuoden näytelmät alkavat sitten vasta myöhemmin, onhan tossa koko kesä aikaa kiertää kehiä. Henkilökohtaisesti tykkään kyllä enemmän olla mukana noissa ulkonäyttelyissä kun ahtaissa sisätiloissa, joten meikäläistä ei ihan kauheasti harmita mutta tota emäntää on ottanut vähän päähän.
